"Sprechen Sie Englisch?"

Ensimmäisessa blogimerkinnässä kerroin, kuinka olen tietoisesti sivuuttanut Saksan lomamatkoja suunnitellessani. Fyysisen läsnäolon lisäksi olen menestysekkäästi onnistunut välttelemään myös kaikenlaisen kosketuksen saksan kieleen. Käytännössä tämä tarkoittaa tietystikin sitä, etten ymmärrä paikallista kommunikointiformaattia lainkaan. Lomamatkoilla natiivikielen osaamattomuus ei suuri ongelma ole, sillä ruokaa ja juomaa saa ostettua ilman ensimmäistäkään sanaa mikäli niikseen tulee. Silloin kun raahaa matkalaukun lisäksi uuteen maahan koko elämänsä, kielen osaamainen - tai sen osaamattomuus - saa aivan uuden merkityksen.

Kirjoitin aiemmin paikallisesta byrokratiasta ja sen koukeroista. Pikaisen googletuksen perusteella Berliinin asukkaista 14% on ulkomaalaisia, toisin sanoen 480 000 ihmistä on tullut kaupunkiin muuten kuin synnytyslaitoksen kautta. Sinällään suurelta tuntuvasta ulkomaalaisperäisestä asujaimistosta huolimatta määrä ei ilmeisesti ole ylittänyt sitä kriittistä rajaa, jossa edes tärkeimmät viralliset dokumentit olisi mahdollista saada vaikkapa sillä niin kotoisella englannin kielellä. Virallisten tahojen lisäksi myös sellaiset pienyritykset kuten Deutsche Bank ovat valinneet saman maailmaa syleilevän linjan. Odotan jo innolla että pääsen nettipankkiin arvailemaan että mikäköhän nappi tekee tilisiirron itselleni ja mikä lahjoittaa vähäiset rahani anonyymeille döner-addikteille.

Blogini innoittaja, Seppo Räty ei tällaista menoa olisi luultavasti katsellut. Minä sen sijaan ennakkoluulottomana maailmankansalaisena olen vakaasti päättänyt, että opettelen puhumaan ja ymmärtämään saksaa. Puhuminen ei ole vaikeaa, sen kun napsuttaa haluamansa loitsun googlen kääntäjään, kirjoittaa tuotoksen ylös ja menee esittämään asiansa muutaman kuivaharjoituslausunnan jälkeen. Ongelma syntyy silloin, kun täydellisesti äännettyyn dialogiin esitetään tarkentava kysymys tai muu ansa, johon ei voi varautua. Hyvin, hyvin usein vuoropuhelu etenee näin (aihealue hypoteettinen):

Minä: "Hallo, ein Bier bitte"
Hän: "Flasche?"
Minä: "ööh...Sprechen Sie Englisch?"

Ällös hätäilkö, kielivamman hoitamiseksi olen tehnyt jo toimenpiteitä. Tänään kävin kielikurssin ensimmäisellä tunnilla ja nyt osaan jo kertoa että kuka olen ja mistä tulen! Luulenpa että jo huomisella aamukahvilla häikäisen kollegani uusilla taidoillani. Loppuviikon tavoitteisiini kuuluu kebabin tilaaminen ILMAN sipulia. Uskon että jaatte jännitykseni tämän asian suhteen.