Yksi arki-saksaan adaptoitumisen kulminaatiopisteistä on saavutettu! Tänään aamupäivällä kävin hakemassa uuden asuntomme avaimet. Berliinin tukikohtamme sijaitsee Prenzlauer Bergin kaupunginosassa entisen Itä-Berliinin alueella. Nettisurffailun, opaskirjaselailun sekä työkaverihaastatteluiden perusteella vaikuttaa siltä, että kortteerimme sijaitsee kaupungin trendikkäimmillä kulmilla ns. ytimessä. Muutamana päivänä suorittamani naapurustokävelytutkimusseikkailut vahvistavat näitä väitteitä siinä määrin että edessä mahtaa olla kierros vaatekaupoissa. Farkut ja ulkoilutakki ei oikein näytä istuvan katukuvaan uusilla kulmillamme.
Vuokra-asunnon hommaaminen Saksassa vaikuttaa olevan hiukan erilainen prosessi verrattuna kotoiseen vastaavaan. Minun tapauksessani prosessi eteni suunnilleen seuraavanlaisessa kronologisessa järjestyksessä:
- Vapaiden asuntojen etsintää nettisivuilta
- Mielenkiintoisten kohteiden perään soittelu ja näyttöjen sopiminen (usein asunto oli ehtinyt jo mennä ennen soittoa)
- Näytöissä ravaaminen ja vuokraamishalukkuuden ilmoittaminen mielenkiintoisissa kohteissa. Mielenkiintolappujen liitteiksi kuului liittää mm. palkkakuitit mielellään mahdollisimman pitkältä ajalta
- Mielenkiintolappujen hyväksyminen vuokranantajan taholta ja vuokralaiseksi valinta
- Vuokrasopimuksen tekeminen ja erinäisten kulunkien maksaminen
Uusi asuntomme löytyi välittäjän valikoimista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että minä vuokralaisena joudun maksamaan asunnon välityspalkkion. Tässä tapauksessamme välityspalkkio koostui kahden kuukauden vuokrasta+veroista. Onneksi hyväntahtoinen työnantajani subventoi välittäjäsutkin kulut, jotka saan täysimääräisen takaisin seuraavan tilin yhteydessä. Noin yleensä muuttaminen Berliiniin ei ole persaukisten hommaa. Välittäjän palkkion lisäksi maksoin kolmen kuukauden takuuvuokran, sekä maaliskuun varsinaisen vuokran. Kokonaisuudessaan maksoin siis puolen vuoden vuokraa vastaavan summan jotta sain asunnon avaimet haltuuni. Onneksi nautin täällä satumaisen suurta palkkaa joten kyse oli vain taskurahoista.
Tänään kävin siis hakemassa avaimet, sekä suorittamassa suorittamassa rituaalimaisen tarkan tarkan kaappi- ja tupatarkastuksen. Ystäväni kokemusperäiseen vinkkiin luottaen tarkistin mm. että kylpyhuoneessa on todellakin vielä se suihkun käsiosa, jota hänen asunnostaan ei ollut avainten luovutuksen jälkeen löytynyt. Samoin tarkistin listat, ikkunat, ilmastointiritilät ja yleensäkin kaikki kuviteltavissa olevat kohteet, joiden epäkuntoisuus voisi soveltuva takuuvuokran pidättämiseen vuokrasopimuksen loppuessa.
Miksi moinen vaiva? Vuokra-asuminenhan on helppoa ja yksinkertaista, sen kun porailee tauluille koukut seinään ja makselee kipurajoilla olevaa korvausta riistokapitalistin tilille kuukausittain. Näin ehkä Suomessa muttei täällä. Agentti-fraun suosiollisella avustuksella sain vuokrasopimukseni tärkeimmistä kohdista englanninkielisen käännöksen, jotta tiedän edes suunnilleen millaiseen vekseliin nimeni pistän. Saamani, tärkeimmät seikat sisältävä käännös oli pituudeltaan 7 sivua. Alkuperäinen, saksankielinen pumaska käsitti arviolta 15-20 sivua tiukkaa asiaa mm. asuintalomme ulko-oven edustan siivousfrekvenssistä ja sen laiminlyönnistä koituvista sanktioista. En ole aivan varma siitä onko katusiivouspykälää sovellettu taloyhtiössämme.
Vuokrasopimuksen parhaista paloista pitänee mainita mm. kunnossapito- ja remontointivastuu seuraavanlaisin vaatimuksin:
- Kylppäri ja keittiö tulee remontoida kolmen vuoden välein uudenveroiseen kuntoon
- Olohuone ja makuuhuoneet tulee remontoida viiden vuoden välein uudenveroiseen kuntoon
- Muut mahdolliset huoneet tulee remontoida seitsemän vuoden välein uudenveroiseen kuntoon
Muita mielenkiintoisia seikkoja sopimuksessa ovat mm. hiljaisuusajat. Taloyhtiössämmä vallitsee hiljaisuus päivittäin klo. 13-15, sekä yöhiljaisuus klo. 20-07. Ilmeisesti täällä vietetään jonkinlaista siestaa iltapäivisin jolloin ei sovi metelöidä.
Summa summarum. Meillä on nyt asunto jossa pitäisi viihtyä vähintään vuosi. Sopimuksessa on määritelty 12kk määräaikainen pätkä heti sopimuskauden alkuun, jonka voi purkaa käytännössä vain muuttamalla pois maasta - jos silloinkaan. Katumisen ja vetäytymisen osalta peli on siis menetetty. Tästä eteenpäin mennään vaikka hammasta purren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti