Sielun ja hengen ravintoa saksalaisittain

Saagani maassa maan tavalla -projektin parissa on viikonlopun aikana edennyt ratkaisevasti eteenpäin! Weissbierin, dönerin, bratwurstin ja muiden lisänä listalla komeilee nyt myös Bundesliigan jalkapallo-ottelu. Kuin vierailuani kunnioittaen sarjaohjelmaa suunnitelleet liigapomot olivat varanneet lauantaiksi todellisen herkkupalan, Hertha Berlinin ja Bayern Munchenin matsin loppuumyydyllä olympiastadionilla. Tämän lisäksi myös lippukauppa oli suosiollisella tuulella ja tarjosi minulle kohtuuhintaisen piletin kotiinkuljetettuna vain päiviä ennen ottelua. Suurena antijalkapalloihmisenä olin siis otettu mahdollisuudestani tutustua ns. "oikeaan" urheilutapahtumaan ja kaikkeen mitä sen ympärillä tapahtuu.

Näin peliä seuraavana sunnuntaina kaikki jo tietänevät, että kotijoukkue saavutti hienon kotivoiton baijerilaisista ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Pelin sijasta onkin parempi käydä läpi niitä muita asioita kuin itse ottelua. Ensinnäkin, epäilen että stadionilla näkemistäni Hertha Berlinin kaulaliinoista saisi virkattua megakaulaliinan, joka yltäisi vähintäänkin kuuhun asti. Milteipä jokaisella ihmisellä näytti olevan jonkinlainen faniartikkeli päällään. Erään superfanin yltä sain laskettua kuusi kaulaliinaa, niitä roikkui niin kaulasta kuin housunkauluksestakin. Ei pitäisi kurkkukivun yllättää.

Kaulaliinahulluttelun lisäksi paikallisten pelipäivän rutiineihin näytti kuuluvan myös oluen särpiminen. Keskustan juna-asemalla kyytiä odottavista faneista arviolta puolella oli mukanaan olut tai useampi. Junaa odotti kokonaisia perhekuntia, joiden (pääsääntöisesti) isit hörppivät ohraista suoraan pullosta kenenkään (edes vaimon) sitä paheksumatta.

Stadionille saavuttaessa homma vaikutti paikoittain jo perisuomalaiselta vapunjuhlinnalta. Perisuomalaisena vapunjuhlijana liityin joukkoon ja olutjonon jatkoksi. Paljon puhutusta eurooppalaisesta juomakulttuurista ei ainakaan lauantaina näkynyt jälkeäkään, olutta näytti menevän siihen mallin että olo oli katsomossa enemmän kuin kotoisa. Paikallinen yleisötapahtumaolutkulttuuri poikkeaa suomalaisesta silti muutamin osin, joista merkittävimpinä pidän itse juoman
hintaa, sekä säilytysastialogistiikkaan kehitettyä panttijärjestelmää. Litran olut tuoppeineen maksoi 8.5e, josta tuopin osuus on 2e. Toisella kierroksella litran lekan saa siis halvemmalla kun livauttaa eurojen lisäksi myyjätätille myös tyhjän
tuopposensa. Vaihtoehtoisesti tuoppeja voi myös keräillä pelin edetessä. Pelin loppuessa tuoppinipun pystyy palauttamaan kassalle josta täti laskee sinulle kourallisen euroja vastineeksi. Kätevää, hylsyjen perusteella voi laskea henkilökohtaista keskikulutusta, sekä panttirahoilla voi lunastaa vielä lähidöneristä iltapalan.

Hieno tapahtuma hienossa ympäristössä, mutta kyllä potkupallo on edelleen vain potkupalloa. Loppuun vielä parit kuvat bakkanaaleista, minun lisäkseni stadionilla oli 74227 silmäparia viettämässä lauantai-iltaa.