Päiväni murmelina

Maanantai oli ensimmäinen työpäiväni. Heräsin hyvissä ajoin, kävin suihkussa, söin aamiaisen ja lähdin metrolla yhden vaihdon kautta kohti toimistoa. Työpäivän jälkeen ajoin metrolla yhden vaihdon kautta takaisin asunnolle, jonka alakerrassa kävin kaupassa. Illan vietin katselemalla televisiota ja skypettelemässä kotisuomeen. Tiistaina heräsin hyvissä ajoin, kävin suihkussa, söin aamiaisen ja lähdin metrolla yhden vaihdon kautta kohti toimistoa. Ei tarvitse liene kertoa enempää miten loppupäiväni meni. Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina toimin pääosin täysin samalla tavalla muutamia poikkeuksia (pankkivisiitti, virastovisiitti, kuntosali) lukuunottamatta.

Blogin ensimmäisessä merkinnässä kirjoitin arkirutiineista ja siitä mitä kaikkea tarvitaan ennen kuin sitä pääsee viettämään. Ensimmäisen työviikon jälkeen näyttää siltä että olen rutinoinut itseni ennätysvauhtia ennätystylsien rutiinien toistajaksi. Metrossa istun niin välinpitämättömänä että luulen paikallistenkin jo kadehtivan suurkaupunkiasennettani. Lähikauppani käytäviä kuljen eilisen jälkiä seuraten korissani se sama terveysmehu kuin edelliselläkin kerralla.

Tänään päätin rikkoa rutiinit ja tehdä jotain muuta. Aamulla kävin Alexanderplatzilla kahvittelemassa ennen asuntonäyttöjä, josta kävelin erittäin mukavalle alueelle jossa asunnot sijaitsivat. Kävin mulkoilemassa kolmea asuntoa, joista yksi valikoitui erittäin potentiaaliseksi vaihtoehdoksi. Asunnon etsinnän ollessa vielä kesken en jaarittele siitä ja sen koukeroista vielä enempää.

Asuntonäyttöjen jälkeen napsautin aivoni turistiasentoon ja suhailin metrolla Potsdamer Platzille, jossa on parhaillaan menossa Berlinale-elokuvafestivaalit. Alue suorastaan kuhisi ihmisiä ja lähdinkin kävelemään sieltä pois pakollisten turistiräpsyjen jälkeen. Erittäin hieno alue, en tosin tiedä että mitä tarkoitusta varten ja kenelle kompleksi on tehty. Yksi ehdoton etu harmaassa, helmikuisessa lauantaissa on: turistien määrä. Juutalaisten muistomonumentilla sain rauhassa eksyttää itseni loputtomien graniittipaasien labyrinttiin, Brandenburgin portilla näkymääni häiritsivät vain muutamat turistiryhmät, eikä aamuisella Alexanderplatzillakaan tarvinut tappituntumalla äljöttää. Loistavaa.

Ihmisille, joita muiden ihmisten tekemiset kiinnostavat normaalia enemmän, tallensin iltapäivän kävelyreittini tänne. Lopuksi vielä muutama kuva matkan varrelta.



Sony Center Potsdamer Platzilla



Juutalaisten muistomonumentti



Juutalaisten muistomonumentti