sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Miksi tulla Berliiniin, osa 2.
10-osaisen saagan toinen osa on valmis, toinen syy tulla Berliiniin on DDR. Berliinin värikkääseen historiaan on kirjoitettu luku myös DDR:sta, jonka jäännöksiä kierrellen voi viettää päivän tai parikin. Näkyvin ja ehkä myös tunnetuin DDR:n aikaansaannoksista oli Berliinin muuri, jonka tarkoituksena oli estää Itä-Saksalaisten joukkopako länteen. Länsi-Saksan parempi elintaso ja poliittinen vapaus oli monelle niin suuri houkutus, että he menettivät henkensä sinne yrittäessään.
Tyhjänpäiväisten jorinoiden sijasta palanen DDR-historiaa muutaman kuvan voimin:
Ainoa pätkä muuria, jossa on säästetty itse muurit sekä niiden väliin jäävä ei kenenkään -vyöhyke.
Pahamaineisen Stasin päämaja. Komentokeskus, jonka graniittiseinien sisältä valvottiin kansalaisten tekemisiä järjettömyyksiin asti menevin keinoin.
Väärennettyjä leimasimia, käyttötarkoitusta en osannut tulkita.
Hajunäytteitä, joiden avulla DDR:n koirapartiot pystyivät jäljestämään karkulaisia tai muuten epäilyttäviä kansalaisia.
Arkisia asioita, ravintolahinnasto.
Arkisia asioita, lasten leluja.
Arkisia asioita, meidänkin tuntema Nukkumatti.
Arkisia asioita, Doping-pillereita.
Arkisia asioita, Ampelmann, liikennevaloukkeli.
Palanen DDR-arkkitehtuuria.
Loppukevennyksenä pari kuvaa paikallisen vasemmiston mielenosoituksesta, josta emme tienneet mitään. Joukkoliikenne Alexanderplatzilla oli pääosin poikki tämän takia.
Tyhjänpäiväisten jorinoiden sijasta palanen DDR-historiaa muutaman kuvan voimin:
Ainoa pätkä muuria, jossa on säästetty itse muurit sekä niiden väliin jäävä ei kenenkään -vyöhyke.
Pahamaineisen Stasin päämaja. Komentokeskus, jonka graniittiseinien sisältä valvottiin kansalaisten tekemisiä järjettömyyksiin asti menevin keinoin.
Väärennettyjä leimasimia, käyttötarkoitusta en osannut tulkita.
Hajunäytteitä, joiden avulla DDR:n koirapartiot pystyivät jäljestämään karkulaisia tai muuten epäilyttäviä kansalaisia.
Arkisia asioita, ravintolahinnasto.
Arkisia asioita, lasten leluja.
Arkisia asioita, meidänkin tuntema Nukkumatti.
Arkisia asioita, Doping-pillereita.
Arkisia asioita, Ampelmann, liikennevaloukkeli.
Palanen DDR-arkkitehtuuria.
Loppukevennyksenä pari kuvaa paikallisen vasemmiston mielenosoituksesta, josta emme tienneet mitään. Joukkoliikenne Alexanderplatzilla oli pääosin poikki tämän takia.
Saksa on paska maa
Viikon kestänyt taistelu T-Homen kanssa on viimein ohi ja DSL-modeemi vilkuttaa vihreää punaisen sijaan juhlistaen sitä, että bitit kulkevat asuntomme ja tiedon valtatien välillä. Koko farssi käynnistyi viime viikon maanantaina, jolloin huomasin että yhteyteni oli katkennut. Useiden(kymmenien) soittojen jälkeen kävi viimein selväksi että vika oli itse asiassa yhteydessä, ei splitterissä jonka he lähettivät uuden, eikä myöskään itse DSL modeemissa, jonka he myöskin lähettivät uuden. Positiivisesti jos ajattelee, niin minulla on nyt kahdennetty järjestelmä josko toinen sattuisi särkymään.
Teknisen saikkauksen lisäksi soppaa hämmensi tietysti kielimuuri. Keskimäärin soitin neljästi kunnes vastapuolelta löytyi englantia taitava henkilö. Muutaman kerran "asiakaspalvelija" heitti tylysti luurin korvaan kun tiedustelin että mahtaisiko herra mahdollisesti taitaa globaalisti käytettyä, entisen siirtomaaimperiumin valtakieltä. Kerta toisensa jälkeen täällä törmää siihen, että saksaa olisi yksinkertaisesti osattava. Kerta toisensa jälkeen minusta tuntuu että joutaisivat vihulaiset opetella itse puhumaan jotakin vierasta kieltä edes auttavasti.
Teknisen saikkauksen lisäksi soppaa hämmensi tietysti kielimuuri. Keskimäärin soitin neljästi kunnes vastapuolelta löytyi englantia taitava henkilö. Muutaman kerran "asiakaspalvelija" heitti tylysti luurin korvaan kun tiedustelin että mahtaisiko herra mahdollisesti taitaa globaalisti käytettyä, entisen siirtomaaimperiumin valtakieltä. Kerta toisensa jälkeen täällä törmää siihen, että saksaa olisi yksinkertaisesti osattava. Kerta toisensa jälkeen minusta tuntuu että joutaisivat vihulaiset opetella itse puhumaan jotakin vierasta kieltä edes auttavasti.
torstai 26. maaliskuuta 2009
Pikapäivitys
Pitkästä aikaa blogipäivitys, viimeinen viikko/puolitoista on mennyt asuntoa järjestellessä, Tukholmassa käydessä ja lopulta myös toimimattoman netin kanssa tapellessa. Toisinsanoen asunnossamme ei ole ollut toimivaa nettiä sitten viime viikonlopun... Edellisen päivityksen jälkeen asiat ovat sinällään edenneet mukavasti, U&N pääsivät onnellisesti perille, kissasta olen erityisen ylpeä :)
Sikäli kun T-Homen tekniseen tukeen on luottamista, pääsemme tiedon valtatielle takaisin loppuviikon aikana. Lupaan käsi sydämellä jatkaa aiempaa päivitystahtia, jossa uutta jorinaa julkaistaan kerran tai kahdesti viikossa. Täältä tähän, pitää jatkaa töitä.
Sikäli kun T-Homen tekniseen tukeen on luottamista, pääsemme tiedon valtatielle takaisin loppuviikon aikana. Lupaan käsi sydämellä jatkaa aiempaa päivitystahtia, jossa uutta jorinaa julkaistaan kerran tai kahdesti viikossa. Täältä tähän, pitää jatkaa töitä.
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Normiviikonloppu
Huonojen kelien, ajanpuutteen ja yllättäen ilmenneiden objektiivitarpeiden vuoksi en ole viime viikolla päässyt oikein kuvailun makuun ja tarjoamaan visuaalista sisältöä blogini täytteeksi. Ongelmiin olen tosin hakenut jo ratkaisuja tilaamalla kameraani uuden objektiivin, sekä tanssimalla iltaisin villiä antisadetanssia siinä toivossa, että aurinko paistaisi edes viikonloppuisin.
Ylläolevan loistavan tekosyyn takia blogini erikoissarja, 10 syytä tulla Berliiniin, ei ole edennyt toivotulla tavalla. Toinen, yhtälailla loistava tekosyy on se, että vielä Oulussa oleileva frau kissoinemme saapuu tänne 23. maaliskuuta. Loogisesti ajattelevana miehenä olen tietoisesti säästellyt mielenkiintoisia kohteita siihen, että voimme kiertää niitä yhdessä. kukapa nyt samoissa paikoissa kahdesti kävisi muutenkaan. Siispä rakkaat lukijani, viimeistään maaliskuun lopulla voitte odotella kuvallista ilotulitusta sekä vähintäänkin Folke Westin tasoista matkailukerrontaa!
Alla kuitenkin viime viikonlopun harvalukuista kuvasatoa. Perjantai-illan vietin O2-areenalla seuraamalla Berlin Eisbärenin ja Hamburg Freezersin välistä välieräottelua. Hampurin riveissä pelaa 2 vanhaa kärppäpeluria, Jere Karalahti ja legendaarinen hirvi, Brad Smyth, joten mielenkiintoa riitti siltä osin. Vähemmän mairittelevaa kärppäsidonnaisuutta peliin toi itse Eisbären, joka kuritti syksyn CHL-alkuerissä Kärppiä tylyin lukemin. Alla jokunen kuva hallilta.
Pihinä miehenä otin lipun piippuhyllyltä keskeltä vieraskatsomoa. Raksilasta poiketen O2-areenalla yläkerroksiin pääsee liukuportailla.
Bongaa Jere
Ranut+tuopponen mallasta 6e.
Veikeä pisuaari, jonka ääressä voi pelata uusintana edellisen erän maalipaikat.
Sunnuntaina kävin kelejä uhmaten ulkoilemassa muutaman tunnin ajan lähinnä Alexanderplatzin ympäristössä. Kameran muistikortille ei tarttunut kuvakilpailuotoksia, mutta alla muutama räpsy.
TV-torni
TV-torni
TV-tornin heijastus Park Inn-hotellin seinästä.
Taidemuseo ja meetvurstipatsas
Berliinin tuomiokirkko
Ylläolevan loistavan tekosyyn takia blogini erikoissarja, 10 syytä tulla Berliiniin, ei ole edennyt toivotulla tavalla. Toinen, yhtälailla loistava tekosyy on se, että vielä Oulussa oleileva frau kissoinemme saapuu tänne 23. maaliskuuta. Loogisesti ajattelevana miehenä olen tietoisesti säästellyt mielenkiintoisia kohteita siihen, että voimme kiertää niitä yhdessä. kukapa nyt samoissa paikoissa kahdesti kävisi muutenkaan. Siispä rakkaat lukijani, viimeistään maaliskuun lopulla voitte odotella kuvallista ilotulitusta sekä vähintäänkin Folke Westin tasoista matkailukerrontaa!
Alla kuitenkin viime viikonlopun harvalukuista kuvasatoa. Perjantai-illan vietin O2-areenalla seuraamalla Berlin Eisbärenin ja Hamburg Freezersin välistä välieräottelua. Hampurin riveissä pelaa 2 vanhaa kärppäpeluria, Jere Karalahti ja legendaarinen hirvi, Brad Smyth, joten mielenkiintoa riitti siltä osin. Vähemmän mairittelevaa kärppäsidonnaisuutta peliin toi itse Eisbären, joka kuritti syksyn CHL-alkuerissä Kärppiä tylyin lukemin. Alla jokunen kuva hallilta.
Pihinä miehenä otin lipun piippuhyllyltä keskeltä vieraskatsomoa. Raksilasta poiketen O2-areenalla yläkerroksiin pääsee liukuportailla.
Bongaa Jere
Ranut+tuopponen mallasta 6e.
Veikeä pisuaari, jonka ääressä voi pelata uusintana edellisen erän maalipaikat.
Sunnuntaina kävin kelejä uhmaten ulkoilemassa muutaman tunnin ajan lähinnä Alexanderplatzin ympäristössä. Kameran muistikortille ei tarttunut kuvakilpailuotoksia, mutta alla muutama räpsy.
TV-torni
TV-torni
TV-tornin heijastus Park Inn-hotellin seinästä.
Taidemuseo ja meetvurstipatsas
Berliinin tuomiokirkko
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Hajahuomioita
Tupakointi
Saksalaiset tuntuvat olevan perusteellista tupakkakansaa. Syöpäkääryleen sulotuoksut leijailevat ympärillä missä tahansa ulkotilassa tai siihen verrattavissa olevassa paikassa. Esimerkiksi metroasemilla olevat tupakointikieltomerkit uhkasakkoineen tuntuvat olevan ajoittain vain muotoseikka, pakollinen näkyvä todiste järjestelmällisyyden olemassaolosta. Yksi passiivisen tupakoinnin Graalin maljoista löytyy Alexa-ostoskeskuksen pääsisäänkäynnin edustalta Alexanderplatzilta. Sopivan kellonajan sattuessa pääovien edustalla leijailee suorastaan paljain silmin erottuva pilvi, jonka alla kymmenet, elleivät sadat teutoonit teineistä vaareihin lyhentävät elämäänsä posket lommolla.
Jaetun kaupungin luonteenpiirteitä
Ensikosketukseni iloisiin ja palvelualttiisiin saksalaisiin sain rekrytointiprosessini ollessa vielä vaiheessa. Alustavan suullisen sopimuksen jälkeen tiedustelin paikalliseltä HR:n edustajalta että milloin työsopimukseni mahtaisi olla valmis allekirjoitettavaksi. Päivää myöhemmin saapuneessa vastineessa HR:n täti kertoi, että sopimuksen voi allekirjoittaa sitten, kun se on valmis. Kuinka loogista! Itse olin tosin vailla päivämäärää tai muuta vastausta, joka liittyisi jotenkin aikatauluihin.
Toinen mieleenpainunut kokemus löytyikin jo työpaikalta, kun tiedustelin erääseen tekniseen seikkaan liittyvää knoppitietoa organisaatiomme koodivelholta. Vastaukseksi sain tiuskaisun, jossa kaveri ihmetteli etten huomannut hänen olevan juuri nyt kiireinen muiden töiden takia. Renkaanpuhkonta-ajatukset unohdettuani mieleeni nousi kauan sitten lukemani juttu, joka käsitteli saksalaisia luonteenpiirteitä. Vaikka import-saksalaisena olenkin vielä keltanokka voinen todeta, että paikalliset ovat usein pintapuolisen koppavia suurkaupunki-ihmisiä, joilla on kuitenkin suuri sydän. Muutama viikko em. tapahtuman jälkeen samainen kaveri halusi välttämättä kyyditä minut asunnolleni ja kertoi matkalla pitkät pätkät elämästään. Tätä nykyä ratkomme ongelmia sulassa sovussa mitä parhaimmassa työilmapiirissä.
Oikealla asennoitumisella paikallisten kanssa pärjää vallan hyvin, asia ei ole vakava vaikka siitä välillä käydään kinkovaäänistä väittelyä. Loppuun vielä aiheeseen liittyvä juttu Hesarista
Verinen pihvi
Siitä puhe mistä puute, en ole syönyt koko aikanani täällä punaista lihaa pl. muutamat etäisesti lihaa muistuttavat jalosteet hampurilaisen ja dönerin muodossa. Työpaikkani lähikuppila on erikoistunut tarjoamaan mitä maukkaimpia kasvisruokia, joita vannoutuneena pihvin ystävänä sekä sotaveteraaneja kunnioittavana suomalaisena heteromiehenä tykkään syödä. Salaatilla, herkkusienillä ja munakoisolla täytetty foccaccia on yllättävän maukasta evästä. Käyttämäni ruokakaupat eivät tarjoa esim. jauhelihaa siinä muodossa kun me olemme sitä tottuneet ostamaan. Suomalaisen elintarvikehuollon selkäranka on täällä pakattu pieniin, korkeintaan muutaman sadan gramman kokoisiin pallukoihin jotka eivät herätä syömisen halua. Muu tarjolla oleva liha on usein kotlettia tai muuta bulkkikamaa joihin säännöllistä kuukausipalkkaa nostavana miehenä en viitsi koskea.
Ison miinuksen paskamaalistaan voi laittaa kalatarjonnasta. Eväkkäitä löytyy lähinnä säilykkeinä tai muuten jalostettuina kestoeväinä. Satunnaisesti hyllystä löytyy laihoja lohipalasia joiden parasta ennen päivä olisi Suomessa mennyt jo aikapäiviä sitten. Yli kahdenkympin huiteleva kilohinta lyö viimeisen niitin kotipannulla tirisevään medaljongiin. Onneksi täällä ei ole tarvinnut aivan kalatta olla. Lukuisat ravintolat ja myös suuremmat ruokakaupat tarjoavat maukasta ja kohtuuhintaista sushia. Viikon omega-3-tarpeen saa kätevästi tyydytettyä nauttimalla muutaman kokoelman veikeän näköisiä levä- ja riisipalleroita yrmyn wasabitahnan kera.
Saksalaiset tuntuvat olevan perusteellista tupakkakansaa. Syöpäkääryleen sulotuoksut leijailevat ympärillä missä tahansa ulkotilassa tai siihen verrattavissa olevassa paikassa. Esimerkiksi metroasemilla olevat tupakointikieltomerkit uhkasakkoineen tuntuvat olevan ajoittain vain muotoseikka, pakollinen näkyvä todiste järjestelmällisyyden olemassaolosta. Yksi passiivisen tupakoinnin Graalin maljoista löytyy Alexa-ostoskeskuksen pääsisäänkäynnin edustalta Alexanderplatzilta. Sopivan kellonajan sattuessa pääovien edustalla leijailee suorastaan paljain silmin erottuva pilvi, jonka alla kymmenet, elleivät sadat teutoonit teineistä vaareihin lyhentävät elämäänsä posket lommolla.
Jaetun kaupungin luonteenpiirteitä
Ensikosketukseni iloisiin ja palvelualttiisiin saksalaisiin sain rekrytointiprosessini ollessa vielä vaiheessa. Alustavan suullisen sopimuksen jälkeen tiedustelin paikalliseltä HR:n edustajalta että milloin työsopimukseni mahtaisi olla valmis allekirjoitettavaksi. Päivää myöhemmin saapuneessa vastineessa HR:n täti kertoi, että sopimuksen voi allekirjoittaa sitten, kun se on valmis. Kuinka loogista! Itse olin tosin vailla päivämäärää tai muuta vastausta, joka liittyisi jotenkin aikatauluihin.
Toinen mieleenpainunut kokemus löytyikin jo työpaikalta, kun tiedustelin erääseen tekniseen seikkaan liittyvää knoppitietoa organisaatiomme koodivelholta. Vastaukseksi sain tiuskaisun, jossa kaveri ihmetteli etten huomannut hänen olevan juuri nyt kiireinen muiden töiden takia. Renkaanpuhkonta-ajatukset unohdettuani mieleeni nousi kauan sitten lukemani juttu, joka käsitteli saksalaisia luonteenpiirteitä. Vaikka import-saksalaisena olenkin vielä keltanokka voinen todeta, että paikalliset ovat usein pintapuolisen koppavia suurkaupunki-ihmisiä, joilla on kuitenkin suuri sydän. Muutama viikko em. tapahtuman jälkeen samainen kaveri halusi välttämättä kyyditä minut asunnolleni ja kertoi matkalla pitkät pätkät elämästään. Tätä nykyä ratkomme ongelmia sulassa sovussa mitä parhaimmassa työilmapiirissä.
Oikealla asennoitumisella paikallisten kanssa pärjää vallan hyvin, asia ei ole vakava vaikka siitä välillä käydään kinkovaäänistä väittelyä. Loppuun vielä aiheeseen liittyvä juttu Hesarista
Verinen pihvi
Siitä puhe mistä puute, en ole syönyt koko aikanani täällä punaista lihaa pl. muutamat etäisesti lihaa muistuttavat jalosteet hampurilaisen ja dönerin muodossa. Työpaikkani lähikuppila on erikoistunut tarjoamaan mitä maukkaimpia kasvisruokia, joita vannoutuneena pihvin ystävänä sekä sotaveteraaneja kunnioittavana suomalaisena heteromiehenä tykkään syödä. Salaatilla, herkkusienillä ja munakoisolla täytetty foccaccia on yllättävän maukasta evästä. Käyttämäni ruokakaupat eivät tarjoa esim. jauhelihaa siinä muodossa kun me olemme sitä tottuneet ostamaan. Suomalaisen elintarvikehuollon selkäranka on täällä pakattu pieniin, korkeintaan muutaman sadan gramman kokoisiin pallukoihin jotka eivät herätä syömisen halua. Muu tarjolla oleva liha on usein kotlettia tai muuta bulkkikamaa joihin säännöllistä kuukausipalkkaa nostavana miehenä en viitsi koskea.
Ison miinuksen paskamaalistaan voi laittaa kalatarjonnasta. Eväkkäitä löytyy lähinnä säilykkeinä tai muuten jalostettuina kestoeväinä. Satunnaisesti hyllystä löytyy laihoja lohipalasia joiden parasta ennen päivä olisi Suomessa mennyt jo aikapäiviä sitten. Yli kahdenkympin huiteleva kilohinta lyö viimeisen niitin kotipannulla tirisevään medaljongiin. Onneksi täällä ei ole tarvinnut aivan kalatta olla. Lukuisat ravintolat ja myös suuremmat ruokakaupat tarjoavat maukasta ja kohtuuhintaista sushia. Viikon omega-3-tarpeen saa kätevästi tyydytettyä nauttimalla muutaman kokoelman veikeän näköisiä levä- ja riisipalleroita yrmyn wasabitahnan kera.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Oma koti kullan kallis
Toista viikkoa matkalla olleet, Via Balticalla seikkailleet ja Vilnan epämääräiset välivarastot kokeneet muuttotavaramme ovat viimein saapuneet perille Berliiniin! Ystävällinen muuttoagenttimme Dimitri sähkötti meille viime viikon perjantaina että tavarat, sekä tarpeellinen määrä muuttomiehiä olisivat pelipaikoilla heti seuraavan viikon maanantaina klo 8:00-9:00 välisenä aikana.
Säntillisenä suomalaismiehenä otin aamupäivän vapaata töistä, päivystin asuntomme edustalla tasan kahdeksalta, vartin yli kahdeksan, varttia vaille yhdeksän ja myös puoli kymmeneltä kun liettualaisrekisterissä ollut pakettiauto viimein mateli uutta kotikatuamme pitkin. Valmiiksi suunnittelemani palaute aikatauluista ja kellotaulun saloista jäi käsittelemättä, kun kävi ilmi, että muuttomiehet eivät taitaneet liioin englantia tai saksaakaan.
Kielistä viis, pääasia että laatikot liikkuivat kohti yläkerroksissa sijaitsevaa tukikohtaamme. Stereotyyppisistä ennakkoluuloista huolimatta liettualaisveikkoset rahtasivat huonekaluja ja laatikoita kiitettävän ripeällä tahdilla asuntoomme. Erikoismaininta täytyy antaa vielä ammattimiesten pakkaustaidoista, jopa vaaksan paksuinen joustinpatja oli saatu rullattua nätiksi, kompaktiksi kääröksi. Myös muutkin muuttotavarat huokuivat rautaista pahvin- ja jätesäkkien käytön ammattitaitoa.
Asuntomme on nyt siis valmis palvelemaan meitä vielä määrittelemättömän ajan, sekä toimimaan myös loittoryhmämme kotina. Sisustuksellisesti emme ole fraun kanssa vielä keskustelleet tarkemmin, joten alla muutama selventävä kuva tämänpäiväisestä tilanteesta. Itse aion muuttaa asuntoon pysyvästi viikonlopun aikana ja toivon hartaasti että T-Home toimittaa nettiyhteyden sovitusti 17. maaliskuuta.
Säntillisenä suomalaismiehenä otin aamupäivän vapaata töistä, päivystin asuntomme edustalla tasan kahdeksalta, vartin yli kahdeksan, varttia vaille yhdeksän ja myös puoli kymmeneltä kun liettualaisrekisterissä ollut pakettiauto viimein mateli uutta kotikatuamme pitkin. Valmiiksi suunnittelemani palaute aikatauluista ja kellotaulun saloista jäi käsittelemättä, kun kävi ilmi, että muuttomiehet eivät taitaneet liioin englantia tai saksaakaan.
Kielistä viis, pääasia että laatikot liikkuivat kohti yläkerroksissa sijaitsevaa tukikohtaamme. Stereotyyppisistä ennakkoluuloista huolimatta liettualaisveikkoset rahtasivat huonekaluja ja laatikoita kiitettävän ripeällä tahdilla asuntoomme. Erikoismaininta täytyy antaa vielä ammattimiesten pakkaustaidoista, jopa vaaksan paksuinen joustinpatja oli saatu rullattua nätiksi, kompaktiksi kääröksi. Myös muutkin muuttotavarat huokuivat rautaista pahvin- ja jätesäkkien käytön ammattitaitoa.
Asuntomme on nyt siis valmis palvelemaan meitä vielä määrittelemättömän ajan, sekä toimimaan myös loittoryhmämme kotina. Sisustuksellisesti emme ole fraun kanssa vielä keskustelleet tarkemmin, joten alla muutama selventävä kuva tämänpäiväisestä tilanteesta. Itse aion muuttaa asuntoon pysyvästi viikonlopun aikana ja toivon hartaasti että T-Home toimittaa nettiyhteyden sovitusti 17. maaliskuuta.
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Mukavuusalueeton
Väliaikaisen substanssipuutteen vuoksi tänään on vuorossa kepeää pohdintaa blogin osoitteesta ja sen taustoista. Mukavuusalue ja siltä poistuminen kun käynnistivät loppujen lopuksi koko tämän Saksa-projektin blogeineen päivineen, niin ehkäpä siitä turiseminen on merkinnän arvoinen asia.
Vapaasti muotoillen mukavuusalue tarkoittaa sitä mukavaa arkielämää, joka soljuu päivästä toiseen tuttujen ja turvallisten asioiden ympäröimänä. Tutut ympäristöt, asiat ja ihmiset suojaavat epäonnistumisilta ja pettymyksiltä. Tuttu työpaikka tuttujen työkavereiden kera tarjoaa omalta osaltaan turvallisuuden ja mukavuuden tunnetta.Oma koti sijaitsee tutuilla kulmilla ja toimii kaikkivoipaisena tukikohtana, jonka seinät suojelevat pahaa maailmaa vastaan. Mukavuusalue näkyy myös päivittäisissä valinnoissa; kaukomaiden kulinaristiherkkujen sijasta on helpompi valita se tuttu ja turvallinen makaroonilaatikko.
Mitä tapahtuu, kun ihminen tekee valinnan tutun ja turvallisen ulkopuolelta, makaroonilaatikon sijasta ostaakin mustekalalonkeropastaa, keilailun sijasta hyppääkin laskuvarjolla tai vaikkapa muuttaa Tuiran sijasta toiseen maahan? Terminologiakikkailullisesti ilmaisten tapahtuu siirtymä epämukavuusalueelle. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi epävarmuuden, stressin, häpeän, surun tai vaikkapa epäilyksen tunteiden kokemista. Elämän kiintopisteet ovat väliaikaisesti hukassa. Miksi sitten siirtyä pois mukavuusalueelta jos se aiheuttaa vain negatiivisia kokemuksia? Psykologien ja Sarasvuon kaltaisten konsulttiretkujen mielestä ihminen kasvaa silloin, kun uskaltaa jättää mukavuusalueensa taakseen, siirtyä epämukavuusalueelle. Kokemukset kasvattavat, epäonnistumisistakin voi ottaa opikseen ja hyödyntää niitä myöhemmässä elämässä. Mukavuusalue siis laajenee. Heureka!
Mikäli muistatte, niin kerroin blogin ensimmäisessä merkinnässä, että yksi syy tänne muuttamiseen oli yt-neuvottelut ja siitä johtunut pakkotilanne etsiä uutta työtä. Spekulatiivisesti ajatellen varsinainen syy miksi ajauduin tuohon pakkotilanteeseen yleensäkään syntyi melko tasan vuosi sitten maaliskuussa 2008, kun päätin katsella uusia työtehtäviä. Toukokuun alussa 2008 otinkin vastaan uuden työn uusine tehtävineen ja työkavereineen. Olin siis tehnyt päätöksen siirtyä pois silloiselta mukavuusalueeltani. Yhdeksän kuukautta myöhemmin sain tietää ettei työtehtävääni enää ole uudessa organisaatiossa. Oli jälleen aika siirtyä pois mukavuusalueelta.
Blogin nimeen palatakseni, tulin tänne Berliiniin mukanani vain matkalaukullinen tavaroita. Suurin osa elämästäni, mukavuusalueeni, jäi Ouluun. Olen siis epämukavuusalueella, mukavuusalueeton. Yksinkertaista, eikö vain? ;)
Vapaasti muotoillen mukavuusalue tarkoittaa sitä mukavaa arkielämää, joka soljuu päivästä toiseen tuttujen ja turvallisten asioiden ympäröimänä. Tutut ympäristöt, asiat ja ihmiset suojaavat epäonnistumisilta ja pettymyksiltä. Tuttu työpaikka tuttujen työkavereiden kera tarjoaa omalta osaltaan turvallisuuden ja mukavuuden tunnetta.Oma koti sijaitsee tutuilla kulmilla ja toimii kaikkivoipaisena tukikohtana, jonka seinät suojelevat pahaa maailmaa vastaan. Mukavuusalue näkyy myös päivittäisissä valinnoissa; kaukomaiden kulinaristiherkkujen sijasta on helpompi valita se tuttu ja turvallinen makaroonilaatikko.
Mitä tapahtuu, kun ihminen tekee valinnan tutun ja turvallisen ulkopuolelta, makaroonilaatikon sijasta ostaakin mustekalalonkeropastaa, keilailun sijasta hyppääkin laskuvarjolla tai vaikkapa muuttaa Tuiran sijasta toiseen maahan? Terminologiakikkailullisesti ilmaisten tapahtuu siirtymä epämukavuusalueelle. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi epävarmuuden, stressin, häpeän, surun tai vaikkapa epäilyksen tunteiden kokemista. Elämän kiintopisteet ovat väliaikaisesti hukassa. Miksi sitten siirtyä pois mukavuusalueelta jos se aiheuttaa vain negatiivisia kokemuksia? Psykologien ja Sarasvuon kaltaisten konsulttiretkujen mielestä ihminen kasvaa silloin, kun uskaltaa jättää mukavuusalueensa taakseen, siirtyä epämukavuusalueelle. Kokemukset kasvattavat, epäonnistumisistakin voi ottaa opikseen ja hyödyntää niitä myöhemmässä elämässä. Mukavuusalue siis laajenee. Heureka!
Mikäli muistatte, niin kerroin blogin ensimmäisessä merkinnässä, että yksi syy tänne muuttamiseen oli yt-neuvottelut ja siitä johtunut pakkotilanne etsiä uutta työtä. Spekulatiivisesti ajatellen varsinainen syy miksi ajauduin tuohon pakkotilanteeseen yleensäkään syntyi melko tasan vuosi sitten maaliskuussa 2008, kun päätin katsella uusia työtehtäviä. Toukokuun alussa 2008 otinkin vastaan uuden työn uusine tehtävineen ja työkavereineen. Olin siis tehnyt päätöksen siirtyä pois silloiselta mukavuusalueeltani. Yhdeksän kuukautta myöhemmin sain tietää ettei työtehtävääni enää ole uudessa organisaatiossa. Oli jälleen aika siirtyä pois mukavuusalueelta.
Blogin nimeen palatakseni, tulin tänne Berliiniin mukanani vain matkalaukullinen tavaroita. Suurin osa elämästäni, mukavuusalueeni, jäi Ouluun. Olen siis epämukavuusalueella, mukavuusalueeton. Yksinkertaista, eikö vain? ;)
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Miksi tulla Berliiniin. Osa1
Puoliväkisin rekrytoitu blogini lukija kaipaili aiemmin top10-listaa syistä, miksi tulla Berliinin. Erilaisista preferensseistä johtuen ko. listan tekeminen on liene mahdotonta, mutta yritänpä kuitenkin. Blogini uusi juttusarja, Berliinin top10 starttaa tänään. Heikonpuoleistesta paikallistuntemuksesta johtuen pelaan varman päälle ja esittelen ensimmäisenä matkaoppaista tutun eläintarhan. Zloologischer Garten Berlin sijaitsee Tiergardenin kaupunginosassa hyvien kulkuyhteyksien välittömässä läheisyydessä. Mikä yllättävää, Berliinin eläintarha on yksi maailman suurimmista ja lajikirjoltaan maailman suurin! Lisätietoja täältä.
Keväisen ilman houkuttelemana pakkasin kamerani ja kävin kiertelemässä alueella pintapuolisesti kuvaten jos nyt ei mielenkiintoisimmat, niin ainakin suurimmat elukit mitä näin. Pääsylippu kustansi 12e, mitä en pidä hirvittävän suurena investointina tarjontaan nähden, löytyyhän tästä tarhasta mm. maailmankuulu Knut-jääkarhu. Sanallisen jorinan sijasta sarjan ensimmäinen kohde kuvina:
Keväisen ilman houkuttelemana pakkasin kamerani ja kävin kiertelemässä alueella pintapuolisesti kuvaten jos nyt ei mielenkiintoisimmat, niin ainakin suurimmat elukit mitä näin. Pääsylippu kustansi 12e, mitä en pidä hirvittävän suurena investointina tarjontaan nähden, löytyyhän tästä tarhasta mm. maailmankuulu Knut-jääkarhu. Sanallisen jorinan sijasta sarjan ensimmäinen kohde kuvina:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)