Joululoma

Viimeisiä viedään ennen kuin vuosi loppuu ja osaltaan myös täyttyy, helmikuun alussa minulla tulee vuosi täynnä täällä Berliinissä. Sitten viime merkinnän meillä on jälleen käynyt vieraita kahteenkin otteeseen, ensin Julle vanhempineen ja heti seuraavalla viikolla Joana Portugalista asti.

Vajaan vuoden aikana luonamme käyneiden vieraiden joukosta Julle vie nuorimman matkaajan tittelin, Berliini tuli koettua jo alle kolmen kuukauden ikäisenä. Siinäpä on kavereille kerrottavaa kunhan vain alkaa kieli asettua suuhun.

Mekin olemme pikkuhiljaa pakkailemassa laukkuja, kauan odotettu joululoma alkaa ensi viikon perjantaina. Takaisin Saksaan palaamme vasta 28.12 ja sorvin ääreen joutuu palaamaan vasta ensi vuoden puolella. Näin kalkkiviivoilla voinee jo todeta, että aika on kulunut todella nopeasti, viimeisestä kotimaan käynnistä on jo yli 5 kuukautta aikaa.

Uusi vuosi tuo(nee) mukanaan uusia kujeita, niistä tuonnempana.

Kurpitsakeitto

Sunnuntai on kirppispäivä, silloin Mauerparkin ulkoilmakirpparille kokoontuu tuhansia ihmisiä myymään ja ostamaan kaikkea kuviteltavissa olevaa tavaraa. Kaupanteon ohessa itseään voi viihdyttää vaikkapa maalaamalla graffiteja tai laulamalla karaokea satapäisen yleisön edessä. Me tyydyimme statistin rooliin ja nautimme kurpitsakeittoa, joka maistuu melkoisen hyvälle kun sitä nauttii varpaat jäässä ja kohmeisin sormin.

Sattumien summa

Lauantaipäivä valkeni kylmänä ja aurinkoisena, täydellisenä kuvauspäivänä. Reilun sadan räpsyn joukosta valikoitui onneksi muutama jotka viitsii näytille laittaa. Päivän erikoisena muutama kuva George Bush vanhemmasta. Satuimme paikalle sattumalta eikä meille selvinnyt miksi George ja Barbara olivat Berliinissä. Hauska sattuma joka tapauksessa.

Harmaa kaupunki

Harmaana ja pilvisenä sunnuntaina Berliini on täysin erilainen kaupunki. Värittömyys on läpitunkevaa, maisemat vaipuvat mustavalkoisen varjoihin. Suomalaiselle melankoliselle mielenmaisemalle tällaiset kelit sopivat ajoittain hyvin; tuntee olevansa kotona.

Suuri ja mahtava Neuvostoliitto - Berliinissä

Treptower Parkissa sijaitsee monumentti, joka on pystytetty Berliinin taistelussa v. 1945 menehtyneiden neuvostosotilaiden muistolle. Muistomerkin suunnaton koko, sekä siellä huokuva sirppivasaraihanne muistittavat satunnaista kävijää Neuvostoliiton suuruuden päivistä.

Monumentti koostuu useista elementeistä, joista vaikuttavin on n. 12m korkea sotilaspatsas, joka kuvaa miekalla varustautunutta neuvostosotilasta. Sotilas seisoo murskautuneen hakaristin päällä ja suojelee kainalossaan taistelun melskeissä eksynyttä saksalaislasta. Patsaan symbolista viestiä ei tarvitse alaviitteistä etsiä. Yllättävää kyllä, joidenkin lähteiden mukaan patsas esittäisi tositapahtumaa, jonka mukaan neuvostosotilas olisi pelastanut pienen tyttölapsen silloiselta Potsdamer Platzilta ja vienyt hänet turvaan.

Muistomerkin toisessa päässä sijaitsee 2 identtistä punamarmorkikiilaa joiden sanotaan esittävän tyyliteltyjä sirppivasaralippuja. Knoppitietona mainittakoon, että niiden materiaali on peräisin Adolf Hitlerin tuhoutuneesta valtakunnankansliasta. Kierrätys kunniaan!

Kärkkärikopin karhut

Viime sunnuntaina kävimme tervehtimässä kaupungin tunnuseläiminäkin kunnostautuneita karhuja. Eläintarhan sijasta nämä veijarit elelevät keskellä kaupunkia, noin kilometrin päässä Alexanderplatzin tv-tornilta. Ouluun suhteutettuna kontiot pitäisivät kortteeriaan Dookunin puistossa haistellen kärkkärikopin sulotuoksuja.

Päivä 253

Berliiniä on takana 253 päivää, jäljellä olevia päivien määrää en taida vielä tietää. Arkisesta aherruksesta huolimatta täällä törmää edelleen asioihin ja ilmiöihin, joita ei yksinkertaisesti voi tapahtua muualla kuin Berliinissä. Esimerkkinä käy vaikkapa Another Country -kirjakauppa.

Heidän liikeideansa perustuu siihen, että he kauppaavat käytettyjä kirjoja, jotka voi halutessaan palauttaa ja saada rahansa takaisin. Kirjojen kaupustelun lisäksi he tarjoilevat perjantai-iltaisin myös buffet-illallista, jonka kokkaa kuusissakymmenissä huiteleva naiseksi pukeutunut mies. Syömisen tai loputtomien kirjahyllyjen selailun lomassa voi nautiskella vaikkapa olutta, jota löytyy useista itsepalvelujääkaapeista ympäri kauppaa. Itsestään selvää on myös se, että kirjakauppa muuntuu tarvittaessa myös elokuvateatteriksi tai vaikkapa keikkapaikaksi. Jos et usko niin käy katsomassa.

Merkillisten kauppojen lisäksi myös muut asiat jaksavat vielä yllättää. Taannoin kävimme tupaantuliaisissa, jotka järjestettiin erään tuttavamme _entisen_ kimppa-asunnon naapurissa. Suomalaisesta dippailu- ja taustamusiikkituparikulttuurista poiketen paikalliset tupaantuliaiset käsittivät satakunta vierasta tiskijukkineen täysin tyhjässä n. 60-neliöisessä asunnossa. Suomessa vastaavasta älämölöstä saisi häädön vähintäänkin koko läänin alueelle.

Jos ei muuta niin onpa kiikkustuoliin taas muisteltavaa että joskus se kävin minäkin oikein Euroopassa asti! Loppuun asiaan mitenkään liittymättömät kuvat muistikortin b-puolelta.

Run Forrest, Run!

Uuden harrastuksen löytäminen on aina mukavaa. Aiemmissa merkinnöissä olen kertoillut lenkkeilleeni lähipuistossamme lyhyitä ja välillä vähän pidempiäkin matkoja. Kaikki muuttui kuitenkin yleisurheilun mm-kisojen aikaan, jolloin ilmoitin ex tempore ruokakuntamme kaksi kaksijalkaista edustajaa Champions Run -juoksutapahtumaan. Haasteena oli juosta 10 kilometria samaisella reitillä, jolla gasellimaiset afrikkalaiset olivat muutamaa tuntia aiemmin ratkoneet maratonin maailmanmestaruudesta. Lähtökohdat olivat siis kunnossa; käsitys omasta juoksukunnosta hiukan liian optimistinen, juoksureitti läpi kaupungin nähtävyyksien, sekä matkan varrella muutamia tuhansia kannustajia.

Miehekkäästä elopainosta ja olemattomasta pohjakunnosta huolimatta juoksin kisan läpi, viimeiset kilometrit etenin suorastaan salaman lailla kohti Brandenburgin portilla sijaitsevaa maalia. Tuliterää mitalia ihastellessa olin jo tehnyt päätöksen jatkaa juoksemista - tällä kertaa systemaattisemmin kuin ennen.

Systemaattisella harjoittelulla perustelin itselleni myös tuikitarpeellisen varustepäivitysrumban. Mikä onkaan mukavampaa kuin hankkia toinen toistaan hienompia tavaroita itse harrastuksen varjolla. Lähtökohtani ostoshulluttelulle oli ostaa vain parasta mitä rahalla saa. Tämänkaltaisen lähestymistavan ehdoton etu on, että huonosta motivaatiosta tai heikosta kehityksestä ei voi syyttää ainakaan varusteita. nyt 500 euroa köyhempänä olen motivoituneempi kuin koskaan, kilometrit seuraavat toisiaan ja kuntoni kasvaa vähintäänkin kohisten.

6.

Sunnuntai 16.8.2009 klo 22:35 GMT +2, Oulu, Suomi.

Kesälomakausi on ohi ja Rotuaarin rikkumatonta hiljaisuutta häiritsee vain vaimeana kuuluva epävireinen karaokelaulanta. Kaupungin parhaalla paikalla sijaitsevan keskiolutkuppilan asiakaskunta ei ole kiinnostunut päivän polttavista asioista, viikonpäivistä tai edes vuodenajoista. Elämän prioriteettilistalla korkeimmalla on suloinen humala, jonka ylläpito on täysipäiväistä työtä.

Samaan aikaan n. 15 kilometrin päässä kaupungin pohjoispuolella sijaitsevassa Ritaharjun nukkumalähiössä velkaisen Jukka-talon olohuoneessa keskiverto-Virtanen lisää uuden taulutelevisionsa äänenvoimakkuutta. Vaimo ja lapset ovat jo nukkumassa, televisiosta tulee yleisurheilun maailmanmestaruuskisat ja vuorossa on miesten 100m:n finaali, harmaan sunnuntaipäivän ehdoton huipennus. Lähtölaukaus kajahtaa ja Virtanen nousee jännityksissään seisomaan. Vajaan kymmenen sekunnin kuluttua Antero Mertaranta hehkuttaa uutta maailmanennätystä ja Virtanen hyppiin innoissaan pitkin olohuonettaan siihen malliin, että yläkerrassa nukkuva nuorimmainen herää itkien. Jo ennen vaimon huutoa Virtanen tietää, että ilta on ohi. Onneksi huomenna voi työpaikan kahvihuoneessa kerrata haamujuoksua sekunti sekunnilta.

Sunnuntai 16.8.2009 Klo 21:35 GMT +1, Berliin, Saksa.

Olympiastadionilla yli 50 000 ihmistä huutaa kurkku suorana. kellot ovat pysähtyneet aikaan 9,58s ja Usain Bolt on kunniakierroksellaan infernaalisen huutomyrskyn keskellä. Minä ja kymmenet tuhannet muut ihmiset todistimme juuri maailman nopeimman ihmisen juoksevan 100 metriä nopeammin kuin kukaan muu on koskaan tehnyt. Juuri sillä hetkellä en kadehtinut Ritaharjun Virtasta. Kuudes syy tulla Berliinin ovatkin erilaiset tapahtumat.

Miljoonakaupunki-Berliini houkuttelee ihmisten lisäksi myös erilaisia tapahtumia. Vuoden aikana kaupungissa järjestetään satoja ja satoja erilaisia tapahtumia, niin suuria kuin pieniäkin. Keskiluokkaisena ihmisenä minua kiinnostavat keskiluokkaisille ihmisille suunnatut kinkerit, joita tässä merkinnässä edustaa yllä hehkuttamani yleisurheilun MM-kisat, sekä Berliner Bierfestival -olutfestivaalit.

Yleisurheilukisoista liene turha turista kummempia, olutfestareilta sen sijaan voisi poimia muutaman ranskalaisen viivan.

- yli 2000 eri olutta 86 eri maasta
- yli 300 eri panimoa
- Oluttelttoja vieri vieressä kaksin puolin katua yli kahden kilometrin matkan.

Sanomattakin selvää, että yksittäisen viikonlopun aikana on täysin mahdotonta saavuttaa juuri muuta kuin kävellä alue päästä päähän. Tästä johtuen varsinainen oluenmaistelu jäi lapsipuolen asemaan. Parhaana maistettuna oluena jäi mieleen Werdenarer Kirschbier kirsikkaolut.