sunnuntai 10. lokakuuta 2010
10.10.10
Sattuneesta syystä minulla on ollut viime aikoina enemmän kuin riittävästi aikaa kuljailla pitkin kaupungin katuja. Ohessa satunnaisia räpsyjä puhelimen syövereistä.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Näätälle makkaraa
Liha on nimitys, jota käytetään pääasiassa selkärankaisten eläinten, kuten nisäkkäiden ja lintujen, mutta myös matelijoiden lihaskudoksesta ruuaksi käytettäessä.
Makkara on nimitys, jota käytetään kuoreen tehdystä, pääasiassa lihasta valmistetusta elintarvikkeesta. Makkaran kuori voi olla joko niin sanottu luonnonkuori tai luonnonsuoli, jolloin se on puhdistettua eläimen suolta. Keinokuoria valmistetaan mm. kollageenista, selluloosasta tai täysin synteettisestä kuidusta.
Paavo eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä.
- Wikipedia
Makkara on nimitys, jota käytetään kuoreen tehdystä, pääasiassa lihasta valmistetusta elintarvikkeesta. Makkaran kuori voi olla joko niin sanottu luonnonkuori tai luonnonsuoli, jolloin se on puhdistettua eläimen suolta. Keinokuoria valmistetaan mm. kollageenista, selluloosasta tai täysin synteettisestä kuidusta.
Paavo eli karnivori on eläin, joka saa suurimman osan ravinnostaan syömällä toisia eläimiä.
- Wikipedia
lauantai 18. syyskuuta 2010
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Spreepark
Huvipuisto Spreepark (tai sen jäänteet) sijaitsee silmiähivelevällä paikalla Spree-joen törmällä aiemmin esittelemäni neuvostomuistomerkin läheisyydessä. Spreepark, aiemmalta nimeltään Kulturpark Plänterwald oli perustettaessaan Berliinin ainoa huvipuisto, eikä tilanne ole sittemmin muuttunut. Berliiniläisten pirtaan eivät possujunat ilmeisesti istu.
Muurin murtumisen jälkeen Spreepark oli toiminnassa vielä reilun vuosikymmenen, kunnes se suljettiin toimintaa pyörittävän yhtiön ajautuessa konkurssiin. Vuoden 2002 jälkeen puisto on ollut kokonaan suljettuna ja rakennelmat ovat hiljalleen rapistuneet paikoillensa.
Loppuknoppina mainittakoon yhtiön toimitusjohtajana toimineen Norbert Witten yritys salakuljettaa Saksaan 180 kiloa kokaiinia huvipuistolaitteen rakenteisiin piilotettuna vuonna 2004. Tämän huvittelutempauksen tuloksena herra Witte palkittiin seitsemän vuoden vankeudella. Muutama vuosi myöhemmin hänen poikansa voitti varsinaisen jackpotin samasta harrasteesta ja laskee tiilenpäitä kahden vuosikymmenen verran Perussa.
Tänä päivänä Spreeparkia voi ihastella lähinnä piikkilangoin terästetyn aidan raoista, sillä epäviralliset kiertokäynnitkin ovat alueella loppuneet. Loppuun muutama räpsy pelipaikoilta.
Muurin murtumisen jälkeen Spreepark oli toiminnassa vielä reilun vuosikymmenen, kunnes se suljettiin toimintaa pyörittävän yhtiön ajautuessa konkurssiin. Vuoden 2002 jälkeen puisto on ollut kokonaan suljettuna ja rakennelmat ovat hiljalleen rapistuneet paikoillensa.
Loppuknoppina mainittakoon yhtiön toimitusjohtajana toimineen Norbert Witten yritys salakuljettaa Saksaan 180 kiloa kokaiinia huvipuistolaitteen rakenteisiin piilotettuna vuonna 2004. Tämän huvittelutempauksen tuloksena herra Witte palkittiin seitsemän vuoden vankeudella. Muutama vuosi myöhemmin hänen poikansa voitti varsinaisen jackpotin samasta harrasteesta ja laskee tiilenpäitä kahden vuosikymmenen verran Perussa.
Tänä päivänä Spreeparkia voi ihastella lähinnä piikkilangoin terästetyn aidan raoista, sillä epäviralliset kiertokäynnitkin ovat alueella loppuneet. Loppuun muutama räpsy pelipaikoilta.
tiistai 10. elokuuta 2010
lomakesetti
Kesäloman ensimmäinen oikea vierailukohde tutun Berliinikiertelyn jälkeen oli Amsterdam Hollannissa. Koska kesäloman yleisteemana oli rengasmatkailu, siirryimme alavilla mailla sijaitsevaan porttolaan aiemmin esitellyllä autollamme. Logistis-perinteisistä syistä johtuen seurueemme runko muodostui edellisiltä kesiltä tutusta suomiköriläsosastosta.
Vaikka matka Berliinistä Amsterdamiin on pitkähkö (~700km), sujuu matka sutjakasti rajoittamattomilla baanoilla posottaessa. Amsterdamissa itsessään autoilu on enemmän tai vähemmän heikkopäisen hommaa. Kuusikaistaisen kehätien tilalla liplattaa ehta merivesi ja auton sijasta kaupunkilaiset suhailevat asioillensa kumiveneellä tahi polkupyörällä, joita näytti olevan kaupungissa varovaisesti arvioiden ainakin seitsemänsataa miljoonaa kappaletta.
Erikoisen arkkitehtuurin lisäksi Amsterdamilla vaikutti olevan kahdet kasvot.Stereotyyppisen möyhyttely- ja ihmislihakauppakulttuurin vastapainoksi kaupungista löytyy "aitoja" ja rauhallisia kortteleita,joissa paikalliset asustavat ja viettävät aikaansa satavuotisissa kulmakuppiloissa. Erikoisen paljon ihastuin lukuisiin kanaaleihin joita myöten ihmiset veneilivät asioillensa. Olisipa perin muikeaa ajella omalla veneellä aamulla töihin ja illalla kaupan kautta kotiin piippu suupielessä ja rumia haasteleva papukaija olkapäällä. Loppuknoppina Amsterdamista mainittakoon tiheä ja ilmainen lauttaliikenne eri kaupunginosien välillä. Tulppaanin arvoista toimintaa.
Vaikka matka Berliinistä Amsterdamiin on pitkähkö (~700km), sujuu matka sutjakasti rajoittamattomilla baanoilla posottaessa. Amsterdamissa itsessään autoilu on enemmän tai vähemmän heikkopäisen hommaa. Kuusikaistaisen kehätien tilalla liplattaa ehta merivesi ja auton sijasta kaupunkilaiset suhailevat asioillensa kumiveneellä tahi polkupyörällä, joita näytti olevan kaupungissa varovaisesti arvioiden ainakin seitsemänsataa miljoonaa kappaletta.
Erikoisen arkkitehtuurin lisäksi Amsterdamilla vaikutti olevan kahdet kasvot.Stereotyyppisen möyhyttely- ja ihmislihakauppakulttuurin vastapainoksi kaupungista löytyy "aitoja" ja rauhallisia kortteleita,joissa paikalliset asustavat ja viettävät aikaansa satavuotisissa kulmakuppiloissa. Erikoisen paljon ihastuin lukuisiin kanaaleihin joita myöten ihmiset veneilivät asioillensa. Olisipa perin muikeaa ajella omalla veneellä aamulla töihin ja illalla kaupan kautta kotiin piippu suupielessä ja rumia haasteleva papukaija olkapäällä. Loppuknoppina Amsterdamista mainittakoon tiheä ja ilmainen lauttaliikenne eri kaupunginosien välillä. Tulppaanin arvoista toimintaa.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Syy 7, auto. Osa 2.
Edellisen kumijalan kadotessa aamuyön hämärään oli jälleen aika avata Mobile.de ja aloittaa uuden kulkupelin etsintä. Vahingosta en viisastunut juurikaan, kohteena oli edelleen mahdollisimman muikeilla herkuilla varusteltu dieselmoottorinen BMW. Päiväkausien etsintä ei juurikaan tuottanut tulosta ja kun kotimainen muuttoautolainsäädäntökin kummitteli takaraivossa, oli aika ravistaa ässä hiasta ja höllätä kriteereitä. Uusina kriteereinä oli edelleen BMW ja dieselmoottori, tällä kertaa ruuvasin budjettia vereslihan verran kipurajan yli. Uuden hintapolitiikan ohessa otin huomioon myös isommat ja ylläpitokuluiltaan suuremmat moottorivaihtoehdot. Uusi, järki- ja kulunkiaspektit unohtava strategiani poiki heti tulosta, vaihtoehtoja alkoi löytyä useita jopa kaupungin sisältä.
Muutaman tunnustelevan soiton jälkeen päätin lähteä koeajamaan ensimmäiseltä omistajalta tullutta, vähänajettua ja hyvinvarusteltua ehdokasta. Netistä löytyneet kuvat eivät tehneet autolle oikeutta, kinneri oli enemmän tai vähemmän pakasta vedetyn oloinen, joten mittariin kelattu reilu 80tkm vaikutti oikealta. Myös täydellinen merkkiliikkeen huoltokirja puolsi valistunutta näkemystäni ehdokkaan potentiaalisuudesta.
Edelliset koeajamani autot, kuten myös ostamani ja varastettu BMW olivat varustettuja nelisylinterisellä dieselmoottorilla. Kyseinen pannu on suorituskyvyltään täysin riittävä jopa Saksan autobahnille Suomen routavaurioisista ränneistä nyt puhumattakaan. Kyseisellä moottorilla myös ylläpito- ja vakuutuskulut ovat kohtuulliset. Koeajamani auto oli sitä vastoin varustettu kuusisylinterisellä turbodieselmoottorilla, voimanlähteellä, jonka hankintaan eivät järkiperusteet juuri riitä. Huolimatta kohtuullisesta pokerinaamasta myyjää kohtaan, tein ostopäätöseni jo ensimmäisen täyskaasukiihdytyksen jälkeen. Penkkiin liimaava loputon kiihtyvyys ja moottorin voimaa uhkuva murina yhdistettynä vähintäänkin riittävään varustelistaan siirsivät järkisyyt syrjään, tämä auto oli saatava. Ostopäätöksen jälkeen paperityöt menivät jo rutiinilla, olinhan mennyt prosessin läpi jo kerran. Kun Berliinissä ollaan, niin kilvet alkavat B-krijaimella. Kiitos tämän ja nokkelan kauppiaan, sain autooni BMW-alkuiset kilvet, joiden mielekkyydestä voi olla montaa mieltä. Saksassa erikoiskilvet eivät maksa extraa, joten puolet Berliinin bemareista on varustettu BMW-alkuisilla lätkillä. Kotosuomessa moiset jäisivät kyllä hommaamatta.
Edellisestä ostokerrasta poiketen sain ostokseni kotiin asti ja autolla on sittemmin ajettu jo useampi tuhat kilometriä jopa Itävallassa asti. Kuusisylinterinen voimanpesä on juuri passeli laite autobahneille, ohituskiihtyvyys on aina riittävä eikä kulutuslukematkaan juuri muutu, oli mittarissa sitten 100km/h tai 180km/h.
Muutaman tunnustelevan soiton jälkeen päätin lähteä koeajamaan ensimmäiseltä omistajalta tullutta, vähänajettua ja hyvinvarusteltua ehdokasta. Netistä löytyneet kuvat eivät tehneet autolle oikeutta, kinneri oli enemmän tai vähemmän pakasta vedetyn oloinen, joten mittariin kelattu reilu 80tkm vaikutti oikealta. Myös täydellinen merkkiliikkeen huoltokirja puolsi valistunutta näkemystäni ehdokkaan potentiaalisuudesta.
Edelliset koeajamani autot, kuten myös ostamani ja varastettu BMW olivat varustettuja nelisylinterisellä dieselmoottorilla. Kyseinen pannu on suorituskyvyltään täysin riittävä jopa Saksan autobahnille Suomen routavaurioisista ränneistä nyt puhumattakaan. Kyseisellä moottorilla myös ylläpito- ja vakuutuskulut ovat kohtuulliset. Koeajamani auto oli sitä vastoin varustettu kuusisylinterisellä turbodieselmoottorilla, voimanlähteellä, jonka hankintaan eivät järkiperusteet juuri riitä. Huolimatta kohtuullisesta pokerinaamasta myyjää kohtaan, tein ostopäätöseni jo ensimmäisen täyskaasukiihdytyksen jälkeen. Penkkiin liimaava loputon kiihtyvyys ja moottorin voimaa uhkuva murina yhdistettynä vähintäänkin riittävään varustelistaan siirsivät järkisyyt syrjään, tämä auto oli saatava. Ostopäätöksen jälkeen paperityöt menivät jo rutiinilla, olinhan mennyt prosessin läpi jo kerran. Kun Berliinissä ollaan, niin kilvet alkavat B-krijaimella. Kiitos tämän ja nokkelan kauppiaan, sain autooni BMW-alkuiset kilvet, joiden mielekkyydestä voi olla montaa mieltä. Saksassa erikoiskilvet eivät maksa extraa, joten puolet Berliinin bemareista on varustettu BMW-alkuisilla lätkillä. Kotosuomessa moiset jäisivät kyllä hommaamatta.
Edellisestä ostokerrasta poiketen sain ostokseni kotiin asti ja autolla on sittemmin ajettu jo useampi tuhat kilometriä jopa Itävallassa asti. Kuusisylinterinen voimanpesä on juuri passeli laite autobahneille, ohituskiihtyvyys on aina riittävä eikä kulutuslukematkaan juuri muutu, oli mittarissa sitten 100km/h tai 180km/h.
lauantai 15. toukokuuta 2010
Kotimaan matkailua
Akuutin ajoneuvopulan ratkettua ovat ruokakuntamme reviirirajat suurentuneet merkittävästi tiedustelureissujen ulottuessa jopa kaupungin rajojen ulkopuolelle. Yksi ensimmäisestä rengasmatkoistamme suuntautui Berliinin lounaispuolella sijaitsevaan Potsdamiin. Potsdam on Berliiniä ympäröivän Brandenburgin osavaltion pääkaupunki, joka on tunnettu mm. linnoistaan ja muutenkin siniverisestä rakennuskannastaan. Historiantunneilta Potsdamin voinee muistaa paikkana, jossa Eurooppa jaettiin voittajavaltioiden kesken Potsdamin konferenssissa.
Vaikka Potsdam on asukasluvultaan suurempi kuin Oulu, tuntuu se leppoisalta pikkukaupungilta. Pääsyynä tähän on liene se, että kaupungin ruutukaava ja arkkitehtuuri on hyvin keskiaikaista taloineen ja kapeine kujineen. Satavuotisilla mukulakivikaduilla partioiva loppumaton senioriväestö luo omalta osaltaan pittoreskiä pikkukylätunnelmaa.
Alla jokunen kuvatus jottei ihan höpöttelyksi mene.
Vaikka Potsdam on asukasluvultaan suurempi kuin Oulu, tuntuu se leppoisalta pikkukaupungilta. Pääsyynä tähän on liene se, että kaupungin ruutukaava ja arkkitehtuuri on hyvin keskiaikaista taloineen ja kapeine kujineen. Satavuotisilla mukulakivikaduilla partioiva loppumaton senioriväestö luo omalta osaltaan pittoreskiä pikkukylätunnelmaa.
Alla jokunen kuvatus jottei ihan höpöttelyksi mene.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)