Suomipoikka, tule Berliiniin, saat kuntoilla!

Natsisynkistelyn jälkeen liene parempi esitelly keveämpiä syitä tulla Berliiniin. Syy numero 4: Puistot ja ulkoilu. Vaikka Berliini onkin suurkaupunki, löytyy sen alueelta lukuisia hyvinhoidettuja puistoja ja jopa metsäksi kutsuttavia viheralueita. Sään niin salliessa kaupunkilaiset suuntaavat sankoin joukoin puistoihin ja jokirannoille viettämään aikaansa. Jotkut perustavat puistoihin suoranaisia siirtokuntia, joissa kymmenpäiset joukot grillailevat mukana kannettujen telttojen ja puutarhakalusterykelmien siimeksessä. Kesäisessä Berliinissä puistot tarjoavat oman pihan tuntua meidänlaisillemme kerrostaloasukeille.


Grillailun ja muun laiskottelun lisäksi puistot tarjoavat loistavia mahdollisuuksia ruumiinkulttuurin harrastamiseen. Allekirjoittaneen kaltainen talipallerokin löytää mukavan tasaista lenkkimaastoa hidasvauhtiseen lönköttelyyn, edistyneemmille juoksijoille esim. lähellämme sijaitseva Friedrichshain Volkspark tarjoaa Pyynikin vertaisen porrashelvetin. Juoksentelun lisäksi pingis tuntuu nauttivat suurta kansansuosiota teutoonien keskuudessa. Puistoista löytyykin usein kiinteitä pingispöytiä, jotka ovat aurinkoisina päiviniä takuuvarmasti kansoitettu pelaajista. Myös rantalentopalloilu on kovassa huudossa, isoimmista puistoista löytyy useita hienohiekkaisia kenttiä, joilla tuota tyhjänpäiväistä pallopeliä voi kavereineen pelata.

Kolmas valtakunta, kolmas syy tulla Berliiniin

Surullista kyllä, Saksa ja eritoten Berliini on monen mielissä tunnettu ennen kaikkea natsihistoriasta. Hitler esikuntineen rakensi kolmatta valtakuntaansa Berliinistä käsin ja onkin luonnollista että Natsi-Saksan muistoja löytyy kaupungista edelleen vaikkakin näkyvät muistot ja muistomerkit on aikojen saatossa tuhottu tai siivottu svastikoistaan.

Berliinin keskusta-alueella on kaikesta huolimatta useita näkyviä ja näkymättömiä historiallisia paikkoja, joilla on natsimenneisyys. Siispä on aika esitellä Miksi tulla Berliiniin -sarjan osa 3, Natsi-Saksa.

Reichstag, eli Valtiopäivätalo. Rakennuksen historia ulottuu aina vuoteen 1894, jolloin se vihittiin käyttöön kymmenvuotisen rakennusurakan jälkeen. Kosketuksen natseihin Reichstag sai vuonna 1933, jolloin se vaurioitui tulipalossa vain kuukausi Hitlerin valtaannousun jälkeen. Natsit syyttivät tulipalosta kommunistista salaliittoa, jonka varjolla puolue kiihdytti terroriaan ja Saksan luisua diktatuuriin.













Natsi-Saksan vallan keskus sijaitsi Prinz-Albrecht-Strassella ja sen välittömässä läheisyydessä. Kyseistä katua ei enää ole olemassa, eikä myöskään Gestapon tai SS:n päämajaa. Tänä päivänä alueella on Topografie des Terrors -ulkoilmamuseo, joka esittelee kauheuksia, joita sillä alueella suunniteltiin ja toteutettiin.







































Yksi näkyvin muisto Natsi-Saksasta on arkkitehtuuri. Hitlerin unelmana oli muuttaa Berliini Germaniaksi, Euroopan mantereen pääkaupungiksi ja maailmanhistorian suurimmaksi metropoliksi. Suunnitelmiin kuului mm. riemukaari, joka olisi ollut 17 kertaa Pariisin vastaavaa suurempi, sekä Volkshalle, 180 000 ihmistä vetävä, suunnaton kupolirakennus. Rakennuksen kokoluokasta kertoo se, että asiantuntijoiden mukaan ihmisiä täynnä olleella Volkshallella olisi ollut oma ilmastonsa. Nykypäivänä natsiarkkitehtuurista muistuttavat mm. jo suljettu Tempelhofin lentokenttä, sekä ilmailuministeriön rakennus, jonka uumenista Herrman Göring johti mm. lentokoneiden tuotantoa sekä Luftwaffen ilmahyökkäystä Isoon-Britanniaan.














Schwerbelastungskörper oli Albert Speerin aloitteesta valettu suunnaton betonilieriö, jonka tarkoituksena oli mitata Berliinin maaperän kestävyyttä riemukaarta ja muita Germanian jättirakennelmia varten.























Arkkitehtuurin lisäksi muita näkyviä natsiajan tunnuksia oli puolueen kotka, joita löytyy vieläkin Berliinistä kun osaa etsiä. Vaikka hakaristejä ei enää näekään, tuovat kivikotkat kylmät väreet selkään mahtipontisuudellaan.

























Liene tarkoituksella, mutta vain muutama sata metriä holokaustin muistomerkiltä sijaitsee mielestäni yksi Natsi-Saksan merkittävimmistä paikoista, Führerbunker. Huhtikuussa 1945 Hitler ja Eva Braun surmasivat itsensä, jonka jälkeen heidän ruumiinsa poltettiin bunkkerin pihalla. Nykypäivänä itse Führerbunkerista ei ole jäljellä mitään. Ainoastaan paikalla sijaitseva infotaulu karttoineen välittää kerrostalopihalle kätkeytyvän historian.

Lihapullat ja Helsingin Sanomat

Pääsiäinen ja oikeastaan koko edellinen viikko on mennyt nauttiessa mahtavista keleistä. Aurinko on jatkanut paistamistaan ja vaatekaapista on saanut kaivaa esille välimeri-malliston jo nyt huhtikuussa! Aikaisen kevään varjopuolena voidaan pitää rantakuntoon-projektini keskeneräisyyttä. Enpä osannut arvata että sikspäkki pitäisi olla kuosissa jo huhtikuun alussa.

Kelihehkutusten jatkeeksi perinteinen mitä kaipaan Suomesta -lista nyt kun muutamia artikkeleita on ehtinyt jo kaipailla.

- Kunnollinen kahvi. Ylikansallisista ketjukahviloista ja lukemattomista kulmakuppiloista huolimatta täällä ei tunnu saavan kunnollista kahvia. Töissä olen ratkaissut asian lopettamalla kahvinjuonnin tyystin, mikä on surkea plan-B, mutta minkäs teet.
- Lonkero. On täysin käsittämätöntä että Lonkeron kaltainen nektariini on tuntematon käsite Suomen ulkopuolella. Kävin muutama viikko Sitten Tukholmassa ja sielläkin myytiin ei oota. Hartwallin markkinointikoneisto herätys nyt!
- Lakritsin makuinen nikotiinipurukumi. Supermiehistä poiketen minulla on heikkouksia, joista yksi on nikotiinipurukumi, tarkemmin määriteltynä lakritsin makuinen Nicorette. Ei liene suurikaan yllätys, ettei paikallisista apteekeista moista ihmevalmistetta löydä. Apteekkarin salmiakkia sitävastoin löytyi, pisteet siitä.
- Kuriositeettimaiset elintarvikkeet kuten kuivaliha ja hirvenliha. Ei löydy Edekan tiskiltä metsien kruunupäätä vaikka muuten valikoimaa riittääkin.
- Kotimaankieliset sanomalehdet. Vaikka Mondon Berliiniopas muuta väittääkin, Zoon asemalta ei enää löydy Helsingin Sanomia. 3kk:n määräaikainen sunnuntailiite-tilaus maksaisi rapsakkaat 80e kotiin toimitettuna. Ehkä pärjäämme toistaiseksi ilman.


Loppuun vielä muutama räpsy menneeltä viikolta.

Auringonpaistetta ja sadepilviä

Kevät on saapunut kaupunkiin! Aurinkoisen ja lämpimän viikon kruunasi lauantai, jolloin elohopea kipusi iltapäivällä yli kahdenkymmenen asteen. Hienojen ilmojen myötä koko kaupunki on herännyt eloon; ravintolat ovat levittäneet pöytänsä kaduille, ihmiset istuskelevat kahviloissa, puistoissa, sillankaiteilla ja missä tahansa johon auringonsäteet vain yltävät. Muutaman kuukauden kokemuksella uskallan jo väittää, että huonoina päivinä Berliini on todella ruma ja luotaantyöntävä kaupunki, kauniilla ilmalla tunnelma on kuin Etelä-Euroopasta. Vain turkoosina välkkyvä meri puuttuu.

Loistavien ilmojen vastapainoksi mennyt työviikko osoittautui jonkinlaiseksi painajaiseksi. Työsopimuksessa mainittu 40 viikkotyötuntia taisi tulla täyteen jo keskiviikkona, eikä loppuviikkokaan juuri helpommin mennyt. Arvostan sitä, miten armoitettu työnantajamme sallii meidän tulla ja mennä miten parhaaksi näemme. Puolivakavissani paheksun sitä, että ihmiset saapuvat toimistolle aikaisintaan silloin, kun suomijuntti on menossa jo lounaalle. Iltapäivästä onkin sitten muiden aika lähteä lounaalle ja kas, kello käy jo neljää ennen kuin pääsemme varsinaisesti kiinni päivän tehtäviin. Vapaa-aikaa arvostavana työmuurahaisena suosisin itse järjestelyä, jossa työpaikalle saavutaan aamulla ja lähdetään pois iltapäivällä kun ulkona on vielä valoisaa ja kaupat ovat auki. Prkl.

Loppuun parit heittolaukaukset viikonlopulta.