Wikipedian mukaan keinotropiikkia ympäröivä rakennus on maailman suurin ilman tukipilareita seisova rakennus ja sen sisällä lainehtivan laguuninkin kerrotaan olevan suurin lajissaan. Ruuhka-aikoina sinne mahtuu lilluttelemaan 8000 ihmistä yhtä aikaa. Edenin altaan muistan täyttyneen jo yhden luokkaretken kakaroista. Mainittakoon vielä, että rakennuksen alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia suurten rahti-ilmalaivojen hangaarina, ei suinkaan keitaana keskellä unohdettua Itä-Saksaa.
Yhtä kaikki, kuvatunlainen kohde täytyy itse kokea ja sen voi tehdä korkeahkoon kolmenkymmenen euron hintaan. Perusköllöttely maksaa 25e, lisävitosella saa lunastettua pääsyn erilliseen saunamaailmaan jota suomivötkäle ei voi luonnollisestikaan jättää käymättä. Sisäpuolella syöminen ja juominen onnistuu ranteessa roikkuvaa älyavainta käyttämällä, käteistä ei siis tarvita. Sinänsä nokkelan järjestelmän huonona puolena on se, että reissun kokonaiskustannukset selviävät vasta lähtiessä kassalla, kun koko lysti tulee maksettavaksi. Tarkan markan ihmiselle saattaa tulla ikävänä yllätyksenä mm. kolmen euron pantti oluttuopista, jonka tarjoilija "unohti" mainita.
Normaalin vesipuistolilluttelun sijasta päällimmäisenä kokemuksena mieleen jäi saunamaailma ja sen käyttäytymissäännöt. Kiitos tuhkatiheään ripoteltujen ohjekylttien kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että saunassa ei kuulu pitää uima-asuja. Normijuttu ja tuttu myös Suomesta - paitsi että kyseisessä paikassa sekä miehet että naiset saunovat yhdessä. Maidonvaalean rubensivartalosen Helgan vieressä hikoillessani tuumailin suomalaisen saunakulttuurin tuntuvan yhtäkkiä kovin siveelliseltä.
Loppuun jokunen räpsy paikan päältä.
