Pyhä kolminaisuus

Huhupuheiden, Lonely Planetin, omien havaintojen ja myös työsopimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että saksalaiset pitävät työnteosta. Sopimukseni mukaan viikkotyöaika on 40 tuntia. Havaintojeni mukaan todellisempi toimistolla vietetty aika lienee jotain kymmenen tunnin luokkaa riippuen kiireistä. Neljän maissa kun hyppää metroon niin rauhassa saa ajella, muut matkustajat ovat lähinnä eläkeläisiä ja opiskelijoita. Kuuden maissa metrot ja muut liikennevälineet ovat täynnä työntekijöitä menossa kotiin tai asioillensa. Ovatko pitkät päivät sitten ongelma? Mene ja tiedä, mikäli työtehtävät ovat sellaisia kuin niiden oletan olevan niin ilokseenhan niitä tekee. Täytyy myös muistaa että päivän katkaisee lounastauko, jolloin toimistolle ei juurikaan kiirehditä takaisin. Meidän toimistolla ei ole työpaikkaravintolaa, joten vaihtoehtona on joko omat eväät tai lähistöllä sijaitsevat ravintolat, joita on pikaisesti laskien tusinan verran.

Näiden muutaman päivän aikana olen käynyt joka päivä eri ravintolassa lounaalla. Työkaverit vahvistivat käsitykseni siitä, että ulkona syöminen on halvempaa kuin kotosalla kokkailu. Esimerkiksi, kävimme maanantaina italialaisessa ravintolassa. Lounaslistalta irtosi tilauksesta valmistettu lasagne kokiksen kanssa viidellä eurolla. Samoin kiinalaisessa ravintolassa viidellä eurolla sai melkein minkä tahansa annoksen. Halpaa lystiä.

Saksassa kun ollaan, niin bratwurstin lisäksi stereotyyppisen evään mainetta kantaa myös maanmainio döner (kebab Suomessa, toim. huom.). Lähikauppani aulasta löytyy kaupungin oletettavasti yksi sadoista dönerpaikoista, jonka eväiden houkutuksiin tänään lankesin. Jämäkän kokoinen rulladöner irtosi alle kolmeen euroon. Maassa maan tavalla, eli ruokajuomaksi valikoitui tänään kohtuullisen maukas Berliner Pilsner (0.5l, 0.60e). Toisin sanoen, saksalaishenkinen päivällinen irtosi alle neljällä eurolla. Pienen pieni onnenkyynel vierähti poskelle.

Saksaan adaptoituminen on edennyt tasolle, jolla olen löytänyt pyhän kolminaisuuden: Työn, ruoan ja oluen. Ehdottomasti ruksi plussapuolelle paskamaa-äänestyksessä.

Pyhä kolminaisuus myös kuvina: toimisto, joka ei välttämättä vastaa käsitystä normaalista korporaatiorakennuksesta, sekä edellä kehuttu päivällinen.