Kuulumisia kaukomailta

Fraun viettäessä lauantai-iltaansa kielikurssilta löytämiensä ystävien parissa, päätin itsekin vaihtaa vapaalle ja käydä elokuvissa. Vaikka saksalaiset ovat dubbauksen vankkumattomia kannattajia, löytyy kaupungista myös alkuperäiskielellä näytettäviä rainoja. Näkemäni elokuva oli huono (Angels&Demons), joten siitä ei sen enempää. Elokuvakokemus itsessään oli sen sijaan mielenkiintoisempi kokemus. Lipun mukaan näytös alkoi kahdeksalta, jolloin kangasta peittävät verhot todellakin aukesivat. Elokuvan sijasta ensimmäiset 30min kuluivat perisaksalaisten mainosten parissa. Hattuvakiolla arvioiden joka toisessa mainoksessa esiteltiin autotehtaiden tuoreimpia uutuuksia ja joka toisessa panimoiden kullankeltaisia nektariineja. Mielleyhtymiä syntyi.

Elokuva pääsi viimein vauhtiin ja kuten elokuvissa yleensä, rainaa seuraa intensiivisesti. Kesken erään toimintakohtauksen kankaalle heijastui teksti pause ja saliin syttyi valot. Todellakin, kesken elokuvan oli varttitunnin mittainen tauko, jolloin huonorakkoiset teutoonit pääsivät helpottamaan oloaan ja täyttämään öljytynnyrin kokoiset popkornikipponsa. Täytyy kyllä todeta, että huono elokuva muuttui entistä huonommaksi tuon takia. Jos ei järjetöntä, niin melko ihmeellistä touhua. Aulassa myytävällä oluella liene syynsä tähän.

Myös hukassa olevien muuttotavaroiden suhteen on tapahtunut edistystä. Olen saanut kontaktin vakuutusyhtiöön, jonne voin jättää häviämisilmoituksen kateissa olevista tavaroista. On perin mukavaa kun voimme vihdoin hakea korvausta kateissa olevista lattiatyynyistä, käsipainoista ja muista arvotavaroistamme.

Myös kultainen Rolexini näyttää olevan kateissa, lisäsin sen toki listaan.

Loppuun perinteinen kuvapotpurri sunnuntailta.