Edellisen merkinnän jälkeen meillä on käynyt vieraita. Kiitos vieraille, oli mukava pitkä viikonloppu kulkea kaupungilla ja syödä hyvin. Vieraiden mukana tuoma tuulahdus kotimaasta sekä varsinkin runsaslukuiset tuliaiset toimivat tämän merkinnän innoittajana. Vanha kliseinen sanonta kuuluu, että asioita herää kaipaamaan vasta kun ne ovat kadonneet. Totta tosiaan, ruisleipä voi maistua satumaisen hyvältä kun sitä saa syödäkseen kuukausien jälkeen. Myös salmiakkipastillit, xylitol-purkka sekä *Jallu (vain lääkitsemistarkoituksella) tekivät kauppansa. Syötävien lisäksi kotimaankielellä painetut aviisit ovat kovassa kurssissa täällä. Vanhat Ilta-Sanomat luetaan pääkirjoitusta myöten ja naistenlehdetkin kahlataan läpi suurta mielenkiintoa osoittaen.
Onkin mielenkiintoista nähdä, josko joskus kaipaa jotain saksalaista elintarviketta jonka on arkielämäänsä täällä liittänyt. Muutaman viikon päässä siintävä kotimaanloma sen ehkä kertoo, samalla se myös paljastanee, mikäli kauan kaipailemani sauna on juuri sellainen elämys, joksi olen sen antanut mielessäni kehittyä. Toivon hartaasti että kaipailemani asiat ovat kaipauksen arvoisia. Harmihan se olisi mikäli saunassa alkaisi henkeä ahdistaa tai kahvi olisikin kitkerää kuraa.
Juha Juha, tutkippas tarkkaan noi saksan markkinoiden leipä tiskit, sieltähän löytyy paljon ruisleipää ;) ja salmiakkiakin myydään jopa apteekkarin salmiakkiaki =)
VastaaPoistaMut ei ne kyllä vertoja vedä suomalaisten tekemille, mutta ihan hyviä ovat.
Hyvää kesää!
T:Piia (työkaverisi vaimo ;) )
Totta, kyllä suhteellisen ruislimppumaista leipää löytää kun etsii mutta ei se ole asian ydin. Tarkoitukseni on glorifioida ja kaiholla kaipailla arkisia tuotteita, juuri niitä joita täältä ei saa. Eihän se olisi hauskaa jos kotoa ei mitään kaipaisi. Loittoryhmäni tiesi kertoa että KaDeWe:n tiskeiltä löytyy Lapin Kultaa ja hapankorppuja. Ne eivät kuulu enää kaiholistalleni ;)
VastaaPoista