Syy 5: rasvakaapelia ja mallasta.

Rrööyh! Blogini eniten aikaa, vaivaa, lompakkoa ja eritoten vatsalaukkua vaatinut merkintä on valmis. Maksa piipaten sekä ihohuokoset rasvaa tihkuen esittelen teille viidennen syyn tulla Berliiniin: ruoka ja juoma.

Stereotyyppinen saksalaisruokavalio koostuu erilaisista makkaroista, perunasalaatin ja hapaankaalin kaltaisista kasvisjalosteista, sekä tietysti oluesta. Mikäli suoritat havainnointia jossakin kaupungin lukuisista biergartenissa, huomaat että satoja vuosia jatkuneet perinteet ovat vielä voimissaan. Tuopposen kyytipoikana nautitaan wursti jos toinenkin ja jälkiruoan virkaa toimittaa vaikkapa jättikokoinen suolarinkeli.

Reilun kolmen kuukauden ravintolakokemuksella uskallan väittää, että berliiniläistä tai saksalaistakaan keittiötä ei täällä sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Kaupungin ruokatarjonta koostuu nin kymmenien maiden erikoisuuksista, kuin bulkkipurilaisia tarjoavista ketjusyöttölöistäkin. Suosittuja ovat myös erilaiset fuusiokeittiöt, joissa yhdistellään lupsakasti vaikkapa perisaksalaista sian niskaa ja japanialaista suhsinrullaustaidetta.

Nyt kun Berliinissä asumista on takana melko tasan 100 päivää, arvioisin että olemme kokanneet kotosalla korkeintaan parisenkymmentä kertaa. Matkailuraamattu Lonely Planetin mukaan berliiniläisten jääkaapeissa säilytetään vain juomia ja välttämättömiä aamiaistarvikkeita. Pikamulkaisu omaamme vahvistaa väitteen, hyllyjä koristaa fraun buttermilch-puteli, sekä valikoima erilaisia juomia. Tärkein syy em. järjestelyyn on kuitenkin kaupungin hintataso. Kun kulmakiinalaisesta lähtee kananuudeliboksi parilla eurolla ja naapurin döner-paikka tarjoilee rullakebun kolmeen euroon, ei maksa vaiva alkaa itse kokkailemaan pitkän työpäivän jälkeen. Juomien hintataso lienee kaikille jo selvä, halpaa on. Ei-turistialueella oleva kuppila tarjoilee puolen litran tuopposen parilla eurolla, halvin ostamamme maksoi 1.6e.

Alla muutamia valittuja näytteitä kaupungin ruoka- ja juomatarjonnasta.