Mukavuusalueeton

Väliaikaisen substanssipuutteen vuoksi tänään on vuorossa kepeää pohdintaa blogin osoitteesta ja sen taustoista. Mukavuusalue ja siltä poistuminen kun käynnistivät loppujen lopuksi koko tämän Saksa-projektin blogeineen päivineen, niin ehkäpä siitä turiseminen on merkinnän arvoinen asia.

Vapaasti muotoillen mukavuusalue tarkoittaa sitä mukavaa arkielämää, joka soljuu päivästä toiseen tuttujen ja turvallisten asioiden ympäröimänä. Tutut ympäristöt, asiat ja ihmiset suojaavat epäonnistumisilta ja pettymyksiltä. Tuttu työpaikka tuttujen työkavereiden kera tarjoaa omalta osaltaan turvallisuuden ja mukavuuden tunnetta.Oma koti sijaitsee tutuilla kulmilla ja toimii kaikkivoipaisena tukikohtana, jonka seinät suojelevat pahaa maailmaa vastaan. Mukavuusalue näkyy myös päivittäisissä valinnoissa; kaukomaiden kulinaristiherkkujen sijasta on helpompi valita se tuttu ja turvallinen makaroonilaatikko.

Mitä tapahtuu, kun ihminen tekee valinnan tutun ja turvallisen ulkopuolelta, makaroonilaatikon sijasta ostaakin mustekalalonkeropastaa, keilailun sijasta hyppääkin laskuvarjolla tai vaikkapa muuttaa Tuiran sijasta toiseen maahan? Terminologiakikkailullisesti ilmaisten tapahtuu siirtymä epämukavuusalueelle. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi epävarmuuden, stressin, häpeän, surun tai vaikkapa epäilyksen tunteiden kokemista. Elämän kiintopisteet ovat väliaikaisesti hukassa. Miksi sitten siirtyä pois mukavuusalueelta jos se aiheuttaa vain negatiivisia kokemuksia? Psykologien ja Sarasvuon kaltaisten konsulttiretkujen mielestä ihminen kasvaa silloin, kun uskaltaa jättää mukavuusalueensa taakseen, siirtyä epämukavuusalueelle. Kokemukset kasvattavat, epäonnistumisistakin voi ottaa opikseen ja hyödyntää niitä myöhemmässä elämässä. Mukavuusalue siis laajenee. Heureka!

Mikäli muistatte, niin kerroin blogin ensimmäisessä merkinnässä, että yksi syy tänne muuttamiseen oli yt-neuvottelut ja siitä johtunut pakkotilanne etsiä uutta työtä. Spekulatiivisesti ajatellen varsinainen syy miksi ajauduin tuohon pakkotilanteeseen yleensäkään syntyi melko tasan vuosi sitten maaliskuussa 2008, kun päätin katsella uusia työtehtäviä. Toukokuun alussa 2008 otinkin vastaan uuden työn uusine tehtävineen ja työkavereineen. Olin siis tehnyt päätöksen siirtyä pois silloiselta mukavuusalueeltani. Yhdeksän kuukautta myöhemmin sain tietää ettei työtehtävääni enää ole uudessa organisaatiossa. Oli jälleen aika siirtyä pois mukavuusalueelta.

Blogin nimeen palatakseni, tulin tänne Berliiniin mukanani vain matkalaukullinen tavaroita. Suurin osa elämästäni, mukavuusalueeni, jäi Ouluun. Olen siis epämukavuusalueella, mukavuusalueeton. Yksinkertaista, eikö vain? ;)