Auringonpaistetta ja sadepilviä

Kevät on saapunut kaupunkiin! Aurinkoisen ja lämpimän viikon kruunasi lauantai, jolloin elohopea kipusi iltapäivällä yli kahdenkymmenen asteen. Hienojen ilmojen myötä koko kaupunki on herännyt eloon; ravintolat ovat levittäneet pöytänsä kaduille, ihmiset istuskelevat kahviloissa, puistoissa, sillankaiteilla ja missä tahansa johon auringonsäteet vain yltävät. Muutaman kuukauden kokemuksella uskallan jo väittää, että huonoina päivinä Berliini on todella ruma ja luotaantyöntävä kaupunki, kauniilla ilmalla tunnelma on kuin Etelä-Euroopasta. Vain turkoosina välkkyvä meri puuttuu.

Loistavien ilmojen vastapainoksi mennyt työviikko osoittautui jonkinlaiseksi painajaiseksi. Työsopimuksessa mainittu 40 viikkotyötuntia taisi tulla täyteen jo keskiviikkona, eikä loppuviikkokaan juuri helpommin mennyt. Arvostan sitä, miten armoitettu työnantajamme sallii meidän tulla ja mennä miten parhaaksi näemme. Puolivakavissani paheksun sitä, että ihmiset saapuvat toimistolle aikaisintaan silloin, kun suomijuntti on menossa jo lounaalle. Iltapäivästä onkin sitten muiden aika lähteä lounaalle ja kas, kello käy jo neljää ennen kuin pääsemme varsinaisesti kiinni päivän tehtäviin. Vapaa-aikaa arvostavana työmuurahaisena suosisin itse järjestelyä, jossa työpaikalle saavutaan aamulla ja lähdetään pois iltapäivällä kun ulkona on vielä valoisaa ja kaupat ovat auki. Prkl.

Loppuun parit heittolaukaukset viikonlopulta.