Täällä taas...

Laiskuus, mikä ihana tekosyy! Siitä, tai kirjoittamisen arvoisten tapahtumien puutteesta johtuen en ole päivittänyt blogiani aikoihin, joten liene aika julkaista jotain osoittaakseni hengentuotteeni olevan edelleen aktiivinen.

Viimeiset viikot ovat kuluneet enemmän tai vähemmän joko majoittaessa lukuisia vieraita, tai luuhatessa itse vieraana toisten nurkissa. Nyt kun viimeiset tiedossamme olleet vieraat ovat palanneet kotiin, on liene aika kiittää kaikkia jotka lupasivat aikoinaan meille tulla ja toteuttivat uhkauksensa. Siispä kiitos vierailujärjestyksessä E, T, K, A, J, E, E, A, M, sekä S.

Erikoismaininta menee joukon nuorimmalle, joka lentokentällä otti haltuunsa koko odotushallin esittäessään poimintoja lastenlauluarsenaalistaan. Eritoten aasialaiset matkalaiset nauttivat pikkuneidin lavakarismasta siinä määrin, että epäilen pellavatukan kuvien koristavan useampaakin japanialaista valokuva-albumia. Ammattimaisesta otteesta kertonee myös se, ettei esitystä sopinut keskeyttää edes hyvästien ajaksi.

Sitten viimeisen merkinnän olen käynyt myös Oulussa, jossa vietin Juhannuksen aikoihin viikon. Itse Juhannuksen vietin enemmän tai vähemmän vatsataudissa, mutta muuten helteisessä kotikaupungissa oli mukava käydä. Sikäli kun vieraiden nurkissa ja isän luona viihtyikin, oli silti outo käydä kotikaupungissa kun ei ollut omaa asuntoa minne mennä. Paskamaa tai ei, kotiin Berliiniin oli silti mukava palata. Ehkäpä tässä joutuu vielä nielemään sanojaan ajan myötä.