lauantai 11. heinäkuuta 2009

Laita lapsi(latvialainen muuttofirma) asialle ja mene itse perässä

Saagamme kadonneiden muuttotavaroiden parissa alkaa olemaan loppusuoralla. Vakuutusyhtiölle toimittamamme spesifinen lista kateissa olevista tavaroista tuotti menneellä viikolla vastauksen sähköpostin muodossa, jossa mainittiin jo korvaussummia. Koko soppahan alkoi siitä, kun huomasimme muutamien tarvekalujen puuttumisen muuttotavaroita purkaessa. Jälkeenpäin ajatellen tämä ei ole mikään suuri yllätys, sillä muuttofirma oli kaikessa viisaudessaan purkanut Oulusta lähteneen kuorman jossain Latvian ukotusseuduilla pakatakseen sen uudestaan pieneen pakettiautoon jolla tavarat viimein saapuivat tänne Berliiniin.

Logistisen koomailun lisäksi muuttofirman "ammattilaiset" käyttivät lähinnä viitteellistä pakkauslistaa, jossa iso osa tavaroista oli kirjattu kielellä, jota kaltaiseni länsimainen, ylemmän keskiluokan edustaja ei osaa tulkita. Perustuen juuri tämän listan puutteellisuuksiin vakuutusyhtiö suostui maksamaan tietyistä kadonneista tavaroista vain nimellisen korvauksen hyvän tahdon eleenä.

Siispä kysyn teiltä arvon lukijat, miksi meidän täytyy kärsiä taloudellisesti siitä, että ammattimaiseksi kuvittelemani muuttofirma hoitaa asiansa enemmän tai vähemmän päin honkia? Esitin saman kysymyksen myös vakuutusyhtiölle, jonka korulausein kyllästetty vastine huomautti, että meidän olisi tullut tehdä detaljitason pakkauslista jossa kaikki muuttotavarat olisi yksilöity. Mikäli olisimme näin tehneet, koko pakkausurakka olisi ollut loogisesti meidän tehtävä. Muuttofirma palkattiin juuri siksi että...

Loppujen lopuksi hyväksyin vakuutusyhtiön korvausehdotuksen sapekkaan reklamoinnin kera. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että käytimme ammattimaista muuttofirmaa vain kerran, ensimmäisen ja viimeisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti